Ootteko nauttineet hevostellen kauniista sunnuntaista?

Ihahaa, ihahaa, onhan ihanaa!!! Täällä nautittu koko rahan edestaä ihanasta sunnuntaista piiiiiittkällä maastoköpötellyllä Saran kaa( uskokoon ken rouva S:n tuntee) Juppen kaa alkeismaastolla heti aamusta, kahvoissa 4-v tuleva Wegelius ( hyvä siviiliammatti on plussaa). YES! Se on siinä!

sustahan on tullut oikein nettihaka kun koko ajan kirjoittelet. Menee nyt vähän off topic niinkuin kuulua sanoa jos kirjoittaa väärästä aiheesta väärässä keskustelussa mutta sähän voisit kirjoittaa tohon posti-polleen aloittelevan poninomistajan arjesta!!! Tarvittais kipeästi juttuja siihen ja varsinkin uusilta tyypeiltä. Lehden olis tarkoitus ilmestyä 4 kertaa vuodessa joten ei ihan joka viikko tarvii kirjoittaa...

Juu, niin onkin. Johtuu A) keski-iästä= on aikaa ja laiskottaa, ukko kattoo digiltä sotadokkareita ja auton tuunausohjelmia, yksinpuhelu kyllästyttää B)puskapöllöilystä= ei näe muita hevosihmisiä C) tämä foorumi on kuin olis tallilla, osa ihmisistä ainakin tuttuja ( ymmärtävät Tena-ikäisen pointit tai jättävät lukematta) eikä sanomisia( oletettavasti) pohdita maailmanlaajuisesti D)jonkun sähköpostiin ei ilmesty EHKÄ roskapostia niin paljon... Lehteen voin yrittää jotain kirjoitella, jos jotakuta kiinnostaa esim. montako sydämenlyöntiä jää jatkossa väliin aamulla kun takamainen boksi näyttää tyhjältä, kunnes sieltä nousee rouva S, turvallaan ilme joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: Onks pakko tulla tänne näin aikaisin? Niin, onhan tässä opittu yhtäsun toista puolessa vuodessa ja lisää tulee joka päivä. Rouva ja adjutantti on aikas opetusmestareita...

....täällä jatkettu nauttimista keväisestä hiihtolomasta. Maanantaina tosin naapuriston kaikki maanviljelijät olivat kaivaneet esille kevätvehkeensä ( siis mettäkärryt, autonpesuletkut, moottorisahat yms. tarkoitan) joten lenkki alkoi tunnusmusiikilla: Show must go on. Tähän musikkiin liittyy kouluohjelman
VaT3 (Tammojen Tamman Temput) osio1: seis-eteen -yks-kaks -kol- hyppy- peruutus kaks-kol-nel- seis- ympäri (jos pääsis)- eteen- puhina-pärinä- ohitus.Osio 2 :tsip- tsap-tsup- odottavin askelein, korvat tötteröllä,odotettavissa säikähdys, jos ja kun koiran ilmestyy jostain( tiedän missä se on kun se kilisee ja hohtaa (pannassa kulkunen ja heijastinliivi) mutta kas, tenalady selässä ei kuule! Eikä näe taakse!). Osio 3, Grande finale, koira ilmestyy, näen sellaisen lapinkoiran kilisevän heijastinversion ensimmäistä kertaa!!!! Tätä toistetaan joka "hirvityksen" kohdalla...Nämä lenkit tahtoo venyä, kunnes ohjelma on ikääkuin unohdettu, päinvastoin kun muissa ohjelmissa, yllätys,yllätys, puskapöllöilyn oma juttu... Tiistaina kaikki samat härvelit oli vanhajuttu ja poni parhaimmillaan, ei pöllöilyn pöllöilyä. Tiedetään, tiedetään ei poni ajattele, ei suunnittele, tekee just kun ratsastaja viestii/vaatii > johtajuus. Asennevamma. ETC. Joka tapauksessa kiva kirjoitella ajatuksia ulos. Kiva kun kuuntelitte...

Anittan jutut on kyllä tosi hauskoja ja piristäviä, usein tulee hymistyä itsekseen nenä läppärin ruudussa. On aina kiva kuulla näiden kahden suuren persoonan kuulumisia, välillä tulee oikein iiiso ikävä Saraa ja tietenkin myös pientä pyöreää Juusoa! Lisää näitä! Pusut polleille!

... meikä tunnustaa kyllä nauraneensa ihan ääneen...

Kiitos Anitta, jatka pliis. Näitä juttuja ja kuulumisia on tosi makee lukea

....hyvä vaihtoehto yksinpuhelulle. Jotenkin tohon parempaan puoliskoon ei aina puskapöllöilyt kolahda. Nykyään varsinkin jos jotain ääneen ihmettelee rouva S:n käytöstä, niin lakooninen vastaus on, että siinäpä teitä kaks samanlaista...Heillä kun on ihan oma yhteinen kieli, jokä täsmentyy yhteen lauseeseen: tääl on porkkanaa! Ai,ai että ponilla on korvat tötteröllä ja kipaisee tosi reippaasti portille ja on niiiiin kiltti... Ai, ai kun on isoa miestä viedään 6-0 nelijalkaisen toimesta...
Tänään avattiin laidunkausi ( koska oli tarhan siivouspäivä), joka päättyi muistaakseni jouluaattoon. Joka tapauksessa rouva puhalsi kunnon pukkilaukat, kiihdytykset, pysähdykset kinttuvaivaivaiseksi ihan puhtaasti ja pienipyöreä adjutanttikin intoutui mukaan....Haettiin ne sitten takaisin tarhaan, olin muuten satavarma että Jupetin ei lähde kun hevillä, jos silläkään, koska vihreää oli näkyvissä, mutta homma skulasi ihan ok. Mutta. Eläköön urokset ja tikapuuaivot! Olisittepa nähneet sen jumitusilmeen ja kuulleet raksutuksen pikku pääkopassa, kun oltiin tarhassa! Oikeesti ilme oli ihan sama silloin, kun syksyllä limboilut aidan alta piknikille naapurin nurmikolle estettiin....Mites näin pääsi käymään ,ei saa vihreää. Anskattoo miten seuraava haku onnistuu...

Tännepä voin varmaan pistää hurjasti terkkuja Saraponille Mites tytön jalat?

... menevät perille. Jaloissa en ole huomannut turvotusta yms, linimenttiä laitetaan, jos kotitohtoripilleristä ne tuntuvat lämpöisiltä ja on tehty RASKAS lenkki ( huom. puskanäkökulma) . Vähän saattaa tök-töp-tök-töp-tökkiä ravia aloittaessa, mutta kun muutenkin Rouvalla pakkaa lähtö jumittamaan, niin en osaa sanoa, onko jaloista kiinni... Nyt ainakin tuntuu, että tämän kevyen köpötykset ja tenaladyn sallimat, hillityt revitykset, ne kestäisivät (tietty se tänään pitää omahauskaa tarhassa niin, että huomenna kirjoitan ihan jotain muuta )

Ei saa liikaa kehua Saara ponin jalkoja, ettei vaa satu mitään. Eikö se nyt olekkin niin, ettei ponin jaloista tule jalkoja enää koskaan, hyvä kun seisomaan pystyy.

...niin että toki sillä on pyörillä varustettu akkukäyttöinen teline vatsan alla, ne jalat liikkuu ihan sillai "kosmeettisesti" hyvin ...

Anna mun kaikki kestää! Miten joku voi keksiä tollasia!

...kun toi miesväki ei ymmärrä mitä hehkuttamista on rymistelyssä räntäsateessa puskissa !!! Juu, oltiin äsken aivan ihanalla lenkillä, poni yllätti, kulki kuin unelma, vaikka tällä kelillä odottelin ihan muuta....Tänään ei otettu kipkipi kilpalaukkaa bodyguardin ( sen lapinkoiran heijastinversio) kanssa, vaan mentiin perässä ihan kauniisti, semmosta rauhallista pitkäaskelista....Sekin oli yllätys, että metsässä tie on ihan sula, pehmeä ja vielä hiukan lunta päällä, niin uskallettiin laukata kaikki suorat Ei hauska ulkoilu ole ilmasta kiinni! Hauskaa viikonloppua teille muillekin!
PS. Ei mulla oikeesti ole mitään häiriötä vielä diagnostisoitu lukemisessa/ kirjoittamisessa, vaikka edellisistä kirjotuksistani niin voisi päätellä .

Niin, kirjoituksistani, piti kirjoittaa

.... ja mikä hieno hiljaisuus, kun ei tuule, sataa lunta hiljalleen. Tosi hienoa köpötellä hiljaisessa metsässä, sitä pitää oikein kuunnella! Kummasti tämä uusi elämäntapa avartaa... Meillä täällä "vaki" lenkkejä, jotka QueenS jo tietää. Tänään hämmästyksekseni, kun annoin ponin itse valita, mennäänkö lyhyt vai pitkä lenkki, rouva valitsi, yllätys,yllätys pitkän...Tässä tuli todistettua, että ponikin tekee virhearvioita, ajattelee tai ei. Siinä jatkettiin matkaa rouvan valitsemaan suuntaan, kunnes luonnon hiljaisuuden rikkoi raksututus rouvan pääkopasta...mites tässä näin kävi??? Raksutus jatkuu: Miten korjata virhearvio? Eiku korvat tötterölle ja tarkkailemaan missä lymyää se SUURIMÖRKÖ, jota pitää pelätä NIINPALJON, että voisi lähteä takaisinpäin! Hups, mörköjä ei näkyvissä,kun niitä tarvittaisiin, joten pitää tyytyä tieltä löytyvään HIRVITTÄVÄÄN vesilätäkkööön( joka ollut siinä koko talven)! Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi ohittaa, täytyy siis peruuttaa...Tuli testattua siis ponin ajattelukykyä, juu, ei se hoksannut että pyrstöedelläkin voi mennä kotiin...joten jatkettiin matkaa ja mentiin kumminkin siitä lätäköstä läpi ja jatkettiin mörköjen bongailua huonolla menestyksellä ( joka kerta varma mörkö oli kiliseväheijastinversio lapinkoirasta). Hieno oli lenkki kumminkin . Nyt toi parempipuolisko valittaa että haisen hieltä ja hevoselta ja vielä ihmettelee miksi kun vaan kököön kyydissä??? Vahinko että hän on kokoa XXL, muuten vinssaisin sen Saran kyytiin, lätkäisisin ponia pyrstölle ja toivottaisin onnea ja rentoa reissua!!!!

...kaikille muille? Meikäläisen pulinapaineet purettu viimeviikolla ratsitunnilla Kantolassa ja kotikone ollut "paremmassa" käytössä, perherauhan kannalta siis hiljaisuus... Hauskaa oli käydä pitkästä aikaa tunnilla, mennä kip- kipi- kipi ponin jälkeen klompsis-klompsis-klompsis suokilla. Sitäpaitsi ääni ( kuullostaa uskomattoman paljon eräältä ratsastuksen opettajalta) päässäni, joka huomauttaa käsistä ( ei ristiin yli hepon niskan, kevyt käsi), olkapäistä ( älä nosta), jaloista ( älä heiluta), yms. oli uhkaavasti vaimentunut puskaillessani. Nyt ääni on taas vahvistunut ja siihen on tullut jopa lisäsävyjä mm. ei puskalaukan nostoa, muista ei vinoa istuntaa... Tästä voisi päätellä, että puskailu on kehittävää, löytyy ihan uusia puskailuliikkeitä! Viikonloppu menikin ikäänkuin laiskotellessa, perjantaina kärrytellessä (Juppe), lauantaina vaan parin tunnin kimppakävely, queenS, minä ja kaksi adjutanttia (2+4 jalkaa) nelijalkaiset riimuilla, kaikki kuitenkin omin jaloin, pitkin metsiä...On se vaan niin kummajuttu, ettei kävelyreissulla ole eikä tule mörköjä ollenkaan. Mennään vaan rentona pää alhaalla haukkien evästä silloin tällöin....Sunnuntaina ratsien vähän samaan malliin. Jotenkin perspektiivi tähän "urheiluun" muuttuu, kun sitä käy tekemässä jossain oikeesti. Ellen olisi käynyt oikella tunnilla, olisitte kuulleet superraskaasta maastatyöskentely yms. weekendistä. Naistenpäivän kunniaksi minut "pakoitettiin" illalla jättämään kaverusten sisäänvienti isännän vastuulle ( muut tallityöt nyt tietty tein itse, rajansa miehenkin huomavaisuudella, kuulemma. Raja menee kikkaroiden ja nesteiden korjuussa, kerrottiin, ruokinta taas kävisi, se ei käy mulle, koska isännys olettaa meillä asuvan kaks norsua). takaisin tulleessaan ihmetteli, että miks mä käytän rouvalla riimua, kun kuulemma tulee niin kauniisti ilmankin....Enpäs ole kaveruksia kimpassa "päästänyt" irti sitten viime syksyn, no, se on oma juttunsa ja sen perusteella: Olis voinut olla mielenkiintoinen lauantai-ilta, ilmeisesti vihreetön pimeä maailma ei ollut tallia houkuttelevampi. Onneksi.Vielä. Tässä odotellaan siis mielenkiinnolla äitenpäivän iltaa, mikäli jos ja kun "saan" varmaan "taas" vapaaillan ja jos ja kun sama kuljetustaktiikka, hyväksi havaittuna, on todennäköisesti käytössä... Ai niin, menin taas retkuun, kun annoin rouvan päättää vauhdista, nyt keskustellaan ISOIN kirjaimin kumpi jatkossa sen tekee....

...juu toimi mrs S tänään. Huomaatteko, olen sivistänyt itseäni internetin ihmeellisessä maailmassa ja aloitan sen ikuisuuskeskustelun täälläkin...Eikös se ole hidas ja toimii viiveellä, eli pitäis ennakoida? Just, niin meilläkin poni tänään...Jumitti heti ihan julmetusti lähdöstä alkaen, mutta ennakoi kaikki lumen putoamiset kiitettävästi spurtilla! Ja voitteko kuvitella, tämä meidän metsien mies, lappalaisten lappalainen, bodyguardien bodyguard meni ja väänsi projektin ittestänsä melkein naapurin rapuille, YE ! Eiku tena alas ja korjaamaan...ja täällä kun ei ole muuta kun metsää . Vaikka omistankin ns. villisianluonteen, rajansa silläkin,ko. sikailu menee yli vilisiankin.... Mutta, mutta, kuinkas kävikään, emäntä tuli ko. talosta katsomaan mitä heidän rapuilla med häst touhuan ja oli sitten jäänyt leipääkin sattumalta taskuun. Juu ja jos Saralta kysytään, voi koiruus vakipaikaksi valita väännöksilleen naapurin raput... Juu ja taas poni toimi lähdössä viiveellä. Kun sitten kumminkin erinäisten kuvioiden jatkettiin, eikä palattu kotiin, joka myös oli potentiaalinen vaihtoehto ponin mielestä tämmöisen jälkeen, päästiin seuraavan mökin luo. Ja sielläkin oli asukkaita. Ja LEIPÄÄ ponille !!! Kesäajan maastoilullamme on siis tulossa aivan uusi ulottuvuus....Ja innokkaasti maastoileva PAKSU poni Pitää siis siirtää lenkit viikonloppuisin ja loma-aikoina iltaan ja siirtyä grillistä grilliin...Ymmärtäiskö joku joskus tarjota selässäistujallekin jotain? Tuskin...
Eläköön maalaiselämä ja mökkiläiset! Ja olisittepa nähneet tämän höröhörö -ponin, kun se on NIIN ihana!!! Siis oikeesti veti kotiin TAAS 6-0! Ja loppumatkan, kun turistit loppui, meikä sai ennakoivaa kyytiä vähintään VaTTT+ Anu tulossa huomenna "valmentamaan", odotettavissa mrsS:n 1001 uskomatonta yllätystä ja tenaladyn 101 pöllöilyä. Jos Anu on ensiviikolla kalju, se oli vaan ammatinvalintakysymys ja ylläpitäjän valint !

... ja nyt kevättä rinnassa ja antihistamiinit päällänsä. Selitykseksi, jos joku on ihmetellyt tätä teksittömyyttä. Eli siis iski Tenalle kunnon flunssa. Ensin oli ilmassa jonkin asteista saamattomuutta, laiskuutta yms. sitten oltiin jo siinä pisteessä, että viime lauantaina ei mummo vääntynyt edes ratsaille, huippaloi jo pelkkä ajatus . Ja nyt vähän taustaa ja piiitkän parisuhteen saloihin, jonka sinkut ja nuoriso voi ohittaa ihan sujuvasti. Kas, siinähän on se juju, että kun toinen alkaa syystä tai toisesta hyytyä, sen toisen sohvaperunan sisältä herää pitkään piilossa ollut duracell-pupu . Eli näin siis se näkyy: Ensin lauantai-aamuna mummo piti opettaa peruttamaan traktori + peräkärry yhdistelmää, samalla haettiin yks ja toinen aiemmin kaadettu puu metsästä... Juu ja tämän jälkeen duracell keskittyi kyselemään, koskas menet ratsimaan? . Mummo: Ei oo kauheen hyvä olo, jos ei menis ollenkaan . Duracell: Kyll sä siit sit virkistyt. Mummo: Jos en kumminkaan... . Duracell: Eiku mennäänkin riimulenkille, eikös ? Mummo: Ai jaa... Part two: Mummo siis douppasi itsensä Finrex-Burana-Pandol- yhdistelmällä vähintäänkin arvelluttavaan kuntoon, mikäli asiaa katsotaan päihteiden/ lääkkeiden väärinkäytön näkökulmasta, mutta käveleväksi kumminkin, tarkoitus pyhittää keinot, eikös . Sitten lähdettin, olen nykyään adjutant J:n avustaja, koska Queen S on NIIN paljon kiltimpi ja NIIN hyvin käyttäytyvä... ( eihän kurarähmäilyllä ole osuutta, eihän?) Varsinkin jos on porkkanoita taskussa . Eipäs tässä mitään, ei luonnossa liikkuminen doupattunakaan pahaa ole. Oikeesti. Jos. Et joudu kuuntelemaan esitelmää elämästä ponin kanssa, hyvän käytöksen perusteista ja porkkanoiden tehosta koko puolenvuoden kokemuksella. Just. Putkiaivojentehokkuus. Tippaleipäaivot ei ottaneet mitään vastaan . Possujonossa mentiin, esitelmöitsijä esitelmöi ekana, queen, ja me kaks. Koetinpa siellä jonon jatkona vaimeasti jotain mielipidettä herkujen käytöstä esittää...Sara sen sitten sujuvan ponimaisesti ratkaisi: Tahtoo porkkanaa lisää. Heti. Nyt.
Kysymys: Mitä opimme tänään siis Sara ponista ja porkkanoista?
A: Poni TAHTOO, HUOMIO! = Jollain on Saran hampaanjäljet pyrstössä. B: Flunssassa riutumista helpottaa kemikaaleja enemmän suunnattomasti ulvova duracell-puoliso metsässä. C: Tämän jälkeinen hiljaisuus on terapeuttista.
PS. Piitkän parisuhten yksi parhaita puolia on seesteinen hiljaisuus ja yhteisymmärrys, kun kumppani antaa sairastaa rauhassa

..oikeinkirjoituksen salaisiin kansioihin... Eläköön nopeat sormet, kaksois vokaalit, konsonantit, läppäri ja hitaat aivot (tippaleipä?)

...eläköön kannettavat tietokoneet. Uskokaa tai älkää, istuskelen aurinkotuolissa pihalla ja arska lämmittää ja pistää punaa nenälle ihan ilman alkomaholia...
Olin muuten eilen aamupäivän työn puolesta koulutuksessa, iltapäivän sitten päätin ottaa vapaaksi ja käydä vähän vaatteita shoppailemassa. Koulutus oli ihan hyvä, niiden tarkoitushan on saada ihmisille uusia ajatuksia. Juu, keksin kesken esitelmän välityömarkkioiden tehtävästa, että kaverukset tarvii kuramössö talvitarhan ja kesälaitumen väliiin kevät tarhan... Tässä pihapiirissä kun sattuu olemaan tilaa, hoksasin hyvän paikankin. Eiku koulutuksen jälkeen shoppailemaan... Agri-markettiin. Ostin siis muovitolppia ( kesälaidun on osin niillä tehty, mutta en uskaltanut luottaa siippani intoon alkaa vaihtamaan tolppia puu-versioihin kesälaitumelle perjantai- iltana, joten ostin lisää tolppia, koska hän jostain syystä aina ymmärrä sitäkään, että asioiden pitää tapahtua heti ja näiden muoviversioiden kanssa pärjään itsekin ) ja lankaa. Juu ja tuli sitten tietysti shoppailtuakin, varmaan klassikko eläinten omistajien näkökulmasta, meillä on nyt molemmilla uudet kesäsadetakit (toiset on fleesevuorilla, ei käy näillä keleillä) löysin alennuskorista, pieni vaan 30€ ja isompi 52€, olen kun Sulo Vilen, kun halvalla saa. Sitäpaitsi sain kaksi yhden oman kevättakin hinnalla. Pelkkää säästöä siis. Ja bonukset päälle. Ennakoidaan ilmaston muutos meilläkin. Kotona sitten illalla virittelin kaikki naisen logiikan näkenykset käyttöönottaen Juppevarman uuden tarhan. (en muuten onnistunut, kuka arvas? ).Mutta jatkoa: Tänään sitten aamulla vein kaverukset sinne, Sara testasi heti kiihdytyssuorat, Juppe keskittyi vihreän etsintään. Päivällä sitten noukin rouvan lenkille, adjutantti edelle keskittyi vihreän etsintään, eikä muut maalliset asiat näyttäneet herraa saavuttavan. Mutta kuten tiedetään Juppelle tietyt asiat on "tahdon asioita", niin tähän tarhaan yksin jääminenkin. Ei muuten paljon sähärit langoista hidasta....Olin just harjaamassa rouvaa kun tämä kiitää koiran kanssa ohi oviaukon. No, Sarahan on sitä mieltä eiku messiin. No, jätäppä se niinhin lähinnä kosmeettisiin naruihin, eiku rouva talvitarhaan (että edes yks olis paikalla) ja pikkuponia ja paimenkoiraa etsimään... Paimenkoira on sinäänsä loistava keksintö, se kun pysyy messissä, jos muut kaverit ei pääse. Nämä kaks siis jatkaa matkaa eteenpäin sitä mukaa kun minä perässä...Juu, onneksi tippaleipäaivot toimi sen verran, että lopulta hoksasin huutaa kaverusista vähän paremmin tottelevan version kotiin, niin tämä vähemmän totteleva tuli perässä, kun yksin ei kylillä sittenkään taida olla kivaa...Eläköön naisen logiikka, puri se sentään jossain...Onneksi perheessä yks yrittää alkaa inssiopinnot, eli toivossa on, että meillä joku neuvoo viiden vuoden päästä, miten rakennetaan Juppenkestävät tarhat, ehkä... . Pidin myös paimenkoiralle esitelmän paimenkoiran tehtävästä, eli pitää lauma kotona, eikä lähdetä häntäviuhuen parhaaksi kaveriksi kylille. Oli ne kyllä aikas lystikkään näköisiä kun rinnakkain painelivat täysillä kylille pyrstöt keikkuen... No, tämmöinen episodihan saa puolestaan tämän lentokonebensalla toimivan ferrarin varsin "säpäkäksi", joten voitte vaan kuvitella, kun ohjausjärjestelmä puolestaan muistuttaa ladan dieselversiota, miten lenkki meni Mutta taas, uskokaa tai ei, meillä on muuten tosi hauskaa! Ja täällä asuu kaks maailman ihaninta ponia. Kiitos vaan Anulle!

ette tiedäkään, meillä on 10 pääsiäsenä kuoriutunutta maatiaistipua.... Ne kun kohta on joukon jatkona, niin yes...

Ihan huippuja tapahtumia teil siellä Anitta!! Hauskaa kuulla pomperoiden kuulumisia Ja terkkuja Juppe-pojalle Aleksilta, joka muistelee lämmöllä sitä kun joskus on saanut olla meillä se "iso hurja polle", kun nyt raukka jää tuon meidän uuden järkäleen kanssa vähän alakynteen.. Pitäisköhän sitä mennä nukkumaan.. Meidän pikkusälli kohta huolehtii aamuherätyksestä.

...ilmeisesti tästä traumasta viisastuneena "pallero" pitää jöötä täällä meillä. Välit on varsin "herrasmiesmäiset", näyttäis että Jupetin päättää kuka syö ja missä, mutta pikkuhiljaa Saran sielunelämään syventyneenä en oikein tätä pomotusta usko...Toisaalta Sarasta löytyy se mammamainen puoli, eli luultavasti se vaan antaa naperon mukamas pomottaa ( eikös me naiset kaikki se osata?) . Haa, pitää oikein muistella tota elämänvaihetta, kun elettiin sinappikoneen moottorin tahdissa. Muistelenpa kerran jos kaksikin haaveilleni yhtäjaksoista yöunista, rauhallista aamuista, jotka ei alkaisi kukonlaulun aikaan ja kaffet saisi juoda rauhassa... Juupa juu, eilen just sain kommentin omalta keskimmäiseltä "muinaiselta" sinappikoneelta( 25-v), että onneks ovat saaneet syntyä jo vuonna nakki ja makkara, koska silloin ilmeisesti omistin vielä jonkin järjenhivenen, nykyään kuulemma hössään niin ipanoiden kuin eläniten kanssa kuin mikäkin kanaemo (olen nyt oikeestikin kyllä vähän semmoinen), eikä tästä huushollista selkeis maailmalle enää yhtään tervejärkistä lasta. Viikonloppu täällä kuulemma maksimoi junioreitten (4v ja 9v) taantumisen lähes vaippaikäisen tasolle, saavuts sekin ja isovanhemman etuoikeus, sanon minä... Niin, siihen sinappikone aikaan verrattuna elän nyt itsenäistä keski-ikää, jälkikasvun sinappikone-ajoista on kunniallisesti selvitty murkkuiän karikoista huolimatta fiksuun ja kaikkitietävään aikuisuuteen ( on onnistuttu siis itsetunnon luomisessa, josta terävimmät iskut palautuu tasaisin väliajoin). Nyt on siis aikaa itselle ja voi tehdä lähes mitä vaan, kuten nousta joka aamu vapaaehtoisesti kukonlaulun aikaan laittamaan "aamiaista" talliin poneille ja kanille ja tietty myöhemmin tipusille, kun ne siirretään "kana-osastolle"( nyt ne asuu takkahuoneessa, entisessä undulaattihäkissä, sekin kuulemma ihan bimboa,siteeratakseni yhtä kolmasosaa jälkikasvustani) viedä isot otukset ulos ja virittää talli kanille päiväkäyttöön eli suojata tietyt tavarat pikku hampailta ja rajoittaa kulkuoikeus vain tallin osalle ja herätä vähintään kerran yössä joka siihen että joku kissoista haluaa ulos/sisään tai sihen kun kukkapurkit rämisee lattialle, jos katit viihtyvät sisällä ja ovat tietty yöeläiminä virkeimmillään. Yksi vaihtoehto on myös formulakisat ympäri huushollia ja varikkokäynnit joka kierroksella on tietty meidän sängyssä...Ovien sulkeminen ei auta kun isolla kollipojalla on suljettujen ovien- neuroosi, eli kaikki suljetut ovet aiheuttaa niin pitkäkestoisen oven raapimisreaktion, että sen on pakko aueta tai siitä pääsee läpi
(toistaiseksi ovet on avattu, jäljistä päätellen läpimenokin olisi ihan realistista...). Lisäksi se ei oikeesti tajua olevansa kokoa XXL, höyhenen keveiden hyppyjen paras saldo on telkkarin pudottaminen.... . Niin, sitten ruokitaan kissat ja koira, haetaan posti ettei koira aamun tärkein työ (postinkantaminen) jää tekemättä...Se muuten tuntee postiauton äänen ja meikäläisen herätys tapahtuu sen mukaan, ellei vekkari ole ehtinyt ensin...Näitten operaatioiden jälkeen kello onkin sitten jo sen verran, että arkisin juon aamukahvin kaikessa rauhassa matkalla töihin (sain äitienpäiväksi termosmukin, (fiksut lapset ) viikonloppuisin sitten yritän jatkaa uniani, vaihtelevalla menestyksellä, rauhallinen aamukahvihetki on siis menettänyt merkityksensä iän mukana .Joskus kadehdin isännän lemmikkivalintoja, siis akvaariota (se on 250l ja huoltaa itsensä lähes omatoimisesti ja vesikilpikonnaa), joiden perässä ei tarvii karata pitkin kyliä ja kantaa suklaarasioita naapureille milloin nurmikon kyntämisestä tai pikinikin korvauksena...Haaveilin joskus myös käyttäväni jokaikisen hankkimani killingin omiin tarpeisiini, eikä aina jonkun muun johonkin "tärkeämpään" ostokseen. Nyt siis sijoitan siis joka kuukausi tilini joko a) Agri-marketiin tai b) eläinlääkäriin. Yksinkertaista, eikös . Tämä vaan kaikille nuoremille tiedoksi, jos joku haaveilee noista samoista asioista. Ei kannata käyttää energiaa moiseen, sanoo kokemuksen syvä rintaääni.
Nyt kaivan vanhan Singerini esiin ja alan tuunata Juppen uutta loimea. Uutena poninpitäjänä opin taas uuden asian, loimen koko on verrannollinen valmistajaan ei sentteihin. Aamulla piti uudistaa uudet takit, Saran on ihan sopiva, paremmin sopii kuin fleesevuoriversio, mutta Juppe muistutti lähinnä Maija Poppasta uusi loimi päällään, vain päivänvarjo puuttui kun herra helmat hulmuten köpötteli tarhaan, ei pienet kaviotkaan olis kastuneet....Otin sen pois ettei se kompastu siihen, nyt kävin sovittamassa sitä ja tein ilmastointiteipillä muutoksia, jotka vahvistan ompelukoneella niin ettei tule reikiä. On se kyllä niin äijä tässäkin asiassa olisittepa nähneet sen ilmeen kun takkia sovitettiin.... . Samaa äijämeininkiä oli eilen ilmassa, kun Sara tarhassa yritti seireenimäisesti kutsua kavereita takas, eiku samalla meinigillä kun kaksilahkeisten baariin lähtö, ei paljon seireenien kutsut kolahda ja kuulokin on valikoiva...
Olen pistänyt merkille komean uuden kaviokkaan ukintien varrelta...Laura varmaan kertoo sitä jossain vaiheessa lisää, toivon.

...ehdittiin just tehdä lenkki sateessa, ennen kuin sade loppui, fleesevuoriset kokochapsit on tosi hyvät sateella ( ja halvat, sanoo sisäinen Sulo Vile'nini) , voi hyvällä omallatunnolla kirjoitella hölöpömppää teille ja just sain tällättyä molemmat uusine hienoine loimineen "välitarhaan" (tuunaus onnistui hyvin, nyt meillä on taas äijä messissä, eikä Maija Poppanen). Sara on vasta löytänyt uuden "herkkutiskin" pihalta. Nimittäin linnunlaudan, jossa on auringonkukan siemeniä. Lenkin päätepysäkki on nyt lintulaudan luona, siinä lintulaudassa on katon ja lattian välissä just turvan mentävä väli ja sit sitä voi keikuttaa, että siemenet putoaa maahan, se kun on riippuva versio... Tänään se lisäksi hoksasi porkkanakorin(vaikka ollut siinä viikon)"valjastushuoneessa" =on talliin sisältyvä exex heinävarasto ja ex autotalli, joka heinävarastona/valjastushuoneena on päässyt alkuperäiseen käyttöönsä ja auto saakin olla pysyvästi evakossa (se on voi,voi vaan)...Niin, hoitotoimenpiteet sujui siis mallikkaasti kaikkien sääntöjen ja johtajuusoppien mukaan ponin pää perunakorissa, porkkanoita syöden, .
Täällä olen kirjoitellut veijareiden touhuista ja vauhdin maailmasta, mutta on meillä niitä herkkiä hetkiäkin...Eilenkin se next wegelius( 4v) oli käymässä ja tietty piti mennä poneja treffaan. Juppe varsinkin ihanasti sille pikkuihmiselle hörisee ja tuhnuttaa turvallaan sitä ja seisoo kuin patsas kun tämä sitä harjaa, vaikkas onkin vapaana tarhassa...Sarakin on lopettanut vielä syksyllä harrastamansa "säpsyilyt", kun nämä pikkuihmiset tulee tarhaan, nyt niitä voi kans tuhnuttaa ihan positiivisessa mielessä. Juu ja oli meilläkin ihan "huokaushetki" kun Saralla on tapana piehtaroida boxissa heti kun herkut on syöty
(= kaura+mysli+porkkanat), itse vien siinä vaiheessa heinät tarhaan ja kuuntelen sitä seinien kolinaa siellä. Iltana yhtenä kolina vaan jatkui, joten singahdin( = lyllersin) talliin. Rouvalla oli jotain ongelmaa pystyyn nousemisessa ja ehdin hakea liinan ja mennä karsinaan kun mamma pääsi ylös. Ilmeisesti säikytti Sarankin, (itse vannoin tietty jo tenan nimeen) kun sitten piti pää mun olkapäällä hetki hengittää ja päristellä ihan rauhassa...Kunnes maailma todettin olevan mallilaan ja heinien odottavan. Hieno hetki joka tapuksessa, vaikka en niitä näillä perusteilla jatkossa lisää periaatteessa haluakaan... Jätän teidät nyt rauhaan hetkeksi, tässä on se hyväpuoli, että ei ole ole pakko lukea, oisko kivaa jos soittaisin näistä veret seisauttavista tapuksista teille

...lopusta tietty unohtui!