Ootteko nauttineet hevostellen kauniista sunnuntaista?

....ilman sydämentykytystä selvitty tästä viikonlopusta. Jo näyttikin meno tosi rennolta, perjantaina lötsylenkki ja ponit oli molemmat lauantaina talutusratsuina, eli töitä,töitä,töitä. Ja jos ei lasketa, että koiruus sekos lemmenkutsuihin naapurista taas 100-0. Sinä kuulkaas ihmisaivot vs. koiruksenhernepäässä on tässä kohtaa ihan saman veroiset. Kumpi on nokkelampi. Esim. lähden tosta jalat lähes ristissä pissille pihan toiselle puolelle IHAN eri suuntaan mistä kutsu käy, ja au'revoir, se on siinä. Eiku klo 12 yöllä hakemaan otusta naapurista, arvatkaa miten meni aamupisut...Eli tilanne 1-1. Toistaiseksi.
Ai niin se sydämentykytys, juu, yllätys yllätys, queen Sara. Sunnuntai iltapäivällä grillaillaan pihalla, kun yht'äkkiä (isäntä joka näki tarhaan) huutaa et Sara on kuollut, makaa "kyljettömän kyljellään" eli suomeksi "reporankana" tarhassa. Juu tuli tädille kaikki ähkynmuodot etc. mieleen, tunnustan. Kunnes näkökontaktissa huomaan, että ei kovin tuskaista meininkiä. Thetamma vaan nauttii arskasta. Isäntä ei usko vaan käy (med morötter) tarkistamassa asian, ei ole ikinä nähnyt hevosta tossa mallissa, en muuten itsekään. Kaikki kumminkin ok, söi porkkanat ja heitti taas "lehmäks". Et tämmöstä meillä

...yön hiljaisina tunteina. Päättelee päätalossa (ainakin vielä toistaiseksi) majoittuva paikallinen CSI- tutkija. Tipuset on asustelleet tallin ja "valjastushuoneen" välikössä noin pari viikkoa ja jostain syystä niistä yksi on ollut varsinainen houdin- kamikaze-kolumbus-kanan yhdistelmä, joka jostain (täysi arvoitus mistä) uskomattoman pienestä kolosta kampesi itsensä ulos kanalasta. Kahdesti. Ekakerralla olin ekana paikalla, tokakerta on ollut pelkkää triangelidraamaa! Jos mietitte mistä se sen tietää, jos muka asut päätalossa? Niin, tämä siis perjantaina: Rouva S oli aamulla ulos lähtiessä vähintäänkin huolestunut. Piti puhista, pöristä ja nuuhkia. Tena tulkkas sen sujuvasti laitumelle haluamiseksi heti aamusta. Kunnes myöhemmin aamupäivällä pihalta löytyy yks entinen elävä tipu. Tämä sama h-k-k-kananalku. Kun toi matikkapää ei ole paras mahdollinen, niin enhän niitä aamulla laskenut... Draama jatkui kun lähdettiin lenkille, rouvahan ei suostunut sitten seisomaan siellä valjashuoneessa kun ainostaan katse tipusten kotia kohti. No eipä haitannut tätä matikkaneroa vieläkään rouvan älli. Kunnes mentiin illalla sisään pysähdellen, puhisten, nuuskutellen ja boksissa syöminen loppui ja pää nousi just joka äänestä...Nyt vasta kalkulaattori alkoi matikkaneron päässä laskea asioita yhteen. 1 poni on huolissaan omassa boksissaan (ei ikinä ennen ollut)+ 1 tipuja on enää 9:n omassa kodissaan +1 ylimäärinen on käynyt tallissa yöllä = 3( triangelidraama). CSI alkaa tutkia asiaa, tapahtumat sijoittuvat ajalle klo 21- 06: A) Kananalku on taas siis sujahtanut tutkimaan avaraa maailmaa. B) "Joku " ylimääräinen on kuullut tallista jotain ja singahtanut tarkistamaan tilanteen, vaihtoehtoja kolme, 2 kissaa 1 koira, kettu tai minkki ( koiran todennäköisyys 99,9%, koska kanat sisällä tallissa ja elikko jahtaa lintuja lintulaudallakin). C) Poniparka on boksissaan kuunnellut kahden kahinaa, eikä tajunnut varmaan yhtikäs mitään. Joo, ihmettielin sitäkin, että kelle se hirnuu aamulla tarhassa, vapaasti käännettynä varmaan "Tule apuun A.., tahtoo pois! Täällä hyökkää yöllä terroristit!!!
Edelleen siis jatkuu siedätys valjashuoneeseen, illalla sisälle tulee nuuskien tummakutri suoraan sadusta: Kuka on käynyt boksissani?
Kuka tallissani? Onko joku koskenut ruokaani? IsoPoni otti siis kunnolla herneen nenäänsä. Onneksi ollaan aloiteltu laidunkauteen totuttelu, joka lievästi on helpottanut tätä traumaa. Jupen mielestä tallikahinat so what, mutta laidunaikaa vois kyllä pidentää koko päiväksi... Muuten täällä köpötellään reippaammin ja jumitellen, puskissa rytistellen tai maatalouskoneita ja mopoja pällistellen. Onneksi ponin aivot on rakentuneet ilmeisesti niin, että niihin mahtuu vain yksi järkytys kerrallaan. Nyt kun lähtö/paluu on pelkkää trakomiikkaa, matkalla on ihan mukavaa...

...ponin aivoja ja mainostettua mukavia matkoja. Unohdetaan siis koko juttu. Poistaisin siis eilisestä viimeisen lauseen, jos voisin. Nyt toi vihree maailma on ilmeisesti vallannut ponin aivotkin ja kaikki ympäristössä muistuttaa pieniä vihreitä miehiä jotka vaativat taas uusia kevätpuskaliikkeitä siis ihan fiksusti ravailtiin ja laukkailtiin tuolla pelloilla, mutta nämä siirtymät tiellä Puskissa oli vaikka mitä, mm.lehdet ja joukossa , mutta traktori+ äes oli sentään reilupäriseväpöriseväjyriseväkolisevapeli, joka ei aiheuttanut hepulia kuin puolestaan taass lautakasan päällä oleva pressu(ollut siinä koko ajan kun ponikin täällä) tai mökin pihalla oleva kasvihuone(joka myös ohitettu jo useita kertoja). Et se jaksaakin... . Ei muuten tylsän koulutuspäivän jälkeen rentouttavan ratsireissun voittanutta. Herää tenakin vielä ennen iltaa. .Suosittelen.

....lukemaan hevostallinetistä kauhukertomuksia ryöstävistä ja riehuvista hevosista. Tulee sitten suhteutettua ton ponin metkut. Kun sitä ei voi sulkea puuvajaan veistelemään puu-ukkoja, vaikka kieltämättä mieli tekis . Ai niin, olen myös päässyt jäseneksi Jupen Merähmäilijät-kerhoon...

anitta kirjoitti: Ai niin, olen myös päässyt jäseneksi Jupen Merähmäilijät-kerhoon...

Kerrokerrokerro kaikki likaiset yksityiskohdat!!!

...ja täysin 15-0. Niinkuin muillakin??? Ihan oltiiin vaan riimukävelyllä...Kuinkas se vihree olikin siellä kauempana niin vihreetä, yes, ja jopas lähti...Tuli semmonen olo kun Alatalon laulussa että poni mummolla ketoa pyyhki...tai kuinkas se meni, ei kurassa kumminkaan, hieno kuiva kevät!. Tuleva C.W piipahti kans, kertomassa että "Tämä on mun maailman paras pikkuhevonen". Koukki kavioita kierros 4, lähes kuin formuloilla ja halaili, olisittepa nähneet tämän ylpeän shettiksen ilmeen. Jos joku väittää, että ne ei ymmärrä puhetta, jos jatkuvasti sataa superlatiiveja. Perusteluja, kiitos. Kummasti sai miettimään, että kävikös siinä oikeesti niin, olikos se rähmäily vaan keski-ikäisen kuvitelmaa?? Ei uskois kun kattoo sitä maailman ihaninta ponia ja 4-v yhdessä touhuamista... Onkohan meissä aikuisissa joku vika? Mrs S:ta olin myös ylpeä, kesti adjutantin huomion ja oli lopettanut nämä "HEI KAKARAT, TUOL ON SAPELIHAMMASTIIKERI, PAKOON"- jutut ja oli ihan cool kokoajan laitumella, kun siellä häärättiin. Ai niin, Juu ponit tuli oikeassa järjestyksessä eilen illalla talliin...Testosteronilla kyllästetty lappalainen on vienyt sekä terveyden että hermot koko sakilta. Eläköön tämäs sukupuolien hiuksenhieno ero ja luonnonlait! Onneksi tohtorin toimesta se ero on saksittavan pieni, luulee hän, eikä tiedä tätä tämä miesten koiruus:roll: Sekin muuten on mielenkiintoista, että rajoitettu laitumelle pääsy aiheutti aivan uskomatonta säätämistä, nyt kun eväänon levällään, aidan takana on taasruoho taas vihreänpää...Toisaalta se näyttää poistavan pienet-vihreät-ukot on taas vaihteeksi bittiavaruuteen, joten nyt taas voin hehkuttaa hyvällä ja hienolla ratsiponilla

..kun ei kukaan kirjoittele mitään? Meillä aloitettu kesäaika viime sunnuntaina, oli kenkääjä ja päästiin hokeista eroon. Taas uusi juttu tiedottomalle yp:lle, mites ne hokit niin tiukassa ovatkin. Kovasti väännettiin ton paremman puoliskon kanssa, mutta tuntui lähinnä että ponin jalat menee korkkiruuviksi ja hokit pysyy...Nyt on tätä osin tiedot päivitetty ja ens keväänä ollaan toivottavasti paljon nokkelampia . Jos en kaikessa olekaan kovin nokkela, voin kehua että ratkaisin lähes vuoden kestäneen veljesriidan. Meillä noi satunnaiseisesti piipahtavat termiitit on tapelleet koko ajan siitä, laitetaanko Juppelle kärryt tai satula. Isompi(joka voisi ratsia myös isolla ponilla) haluaa ajaa kärryillä( tietty) ja pienempi versio taas ratsia (tietty, kun Sara vähän iso). Juppesta tuli monitoimiponi= isompi istuu kärryillä ja pienempi selässä, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja välirauha, kunnes löytyy uusi asia tapella...
Rouvalla meni tässä hermotkin taas vaihteeksi meikäläisen kanssa, kas kun mentiin maastolenkillä uutta reittiä ja piti kiivetä semmoisen "vuoren" yli peurojen polkua pitkin. Ylösmeno olikin ihan yes, mutta kas sitten alaspäin ei mennytkään ihan putkeen, vaan joka puolella oli aikas isoja pudotuksia...Siellä sitä sitten ylhäällä pyörittiin ja haettiin alastulopaikkaa ja se ylöstulopaikkakin näytti tämmöisen tenaladyn silmissä älyttömän eritasoiselta alaspäin mentäessä...Saran mielestä oli kauriin loikilla olisi ilmeisesti kevyesti selviydytty, olisi hypelty tiesmistä alas, mutta kun meikkä jarrutteli...Koiruus pahulainen vielä loikkimassa siellä messissä ja esittelemässä koiran mentäviä väyliä. Muutenkin tuntuu ettei noi meidän elikot aina tiedä kuka on mikä ja mistä kukakin voi kulkea. Sara luulee aina voivansa mennä samoja väyliä kun koiruuskin. Ja peuroja pitää tilaisuuden tullen jahdata, kun koiruskin niin tekee. Harrastetaan siis täällä sivistyneen englantilaisen ketunmetsästyksen paikallisversiota. Ratsuna siis säpäkkä viittävaille täykkäri, selässä varsinainen lady(sukulaistyttö esitteli kavereilleen elämäntapaintiaaniks), päällään salonkikelpoiset rikkinäiset ratsihousut ja retroretro verkkatakki, kettukoirana lapinkoiran heijastinversio ja kettuina kesantopellon piknikiltä häirityt peurat. Ne siis häipyvät ajoissa hetkeksi metsään, koiruus juoksee pöllönä niiden jälkien perässä ristiin rastiin pellolla ja me laukkallaan samaa siksakkia sen perässä. Ja kaikilla on niin mukavaa (nim. toistaiseksi kyydissä pysynyt)...Peurat sitten ilmaantuvat jatkamaan piknikkiään kun tämä uljas jahtijoukko kyllästyy ja poistuu näkyvistä. Niin, taas alkuperäiseen asiaan poni oli aikas kärtty, kun vihdoin ja viimein siellä kalliolla aikansa pyörittyämme löytyi myös mulle sopiva laskeutumispaikka. Kotiin mennessä kaviokas kävi kuumana kun hellankoukku: PPP= puhinaa, pärinää ja primppausta. Olispa siinä pystynyt lukemaan sen ajatukset . En varmaan ihan ollut bestis...kotona puolestaan isännyys odottelemassa että mistä suuntaa poni tulee yksin kotiin, että ottais suunnan mistä pusikosta saattais mummo yöksi kotiin löytyä, kun lenkki kestää ja kestää
Sara osaa myös komentaa koirusta ihan sujuvasti, meillä nimittäin yhden lenkin varrella on talo, jonka pihalle koiruus ei ole toivottu persoona, joten ennakoin sitten karjumalla ( kuvittelen ettei se vähemmällä kuule, vaikka se varmaan kuulis kuiskauksenkin, jos haluis) EI, niin että koko kylä tärisee. Eli nykyään kun alan ennen taloa imuttaa isolla röörillä happea keuhkoihin, Sara alkaa hirnua sekuntia ennen kun mun desibelit pääsee valloilleen. Olen ajatellut että poni on kylärauhan takia ajatellut hoitaa homman sivistyneesti kotiin, kun koiruus yleensä vielä tulee heti kipinkapin katsomaan että mitä asiaa...tai sitten ponin sattuu korvat. Onneksi se on niin kovahermoinen, ettei 100 desibelin mölinät selässä sinkauta sitä ulkoavaruuteen, jos satun olemaan ääntelyssäni sitä nopeampi... Siinä taas päivitystä veret seisuttavasta maalaiselämästä. Enpäs muuten hehkuttakaan tällä kertaa mitään, kell onni on se onnen kätkeköön ja ei sit tarvii huomenna perua puheitaan . Nyt lähden Kantolaan kuuntelemaan, mitä uusia puskaliikkeitä olen taas itsekseni kehitellyt.

anitta kirjoitti:Harrastetaan siis täällä sivistyneen englantilaisen ketunmetsästyksen paikallisversiota. Ratsuna siis säpäkkä viittävaille täykkäri, selässä varsinainen lady(sukulaistyttö esitteli kavereilleen elämäntapaintiaaniks), päällään salonkikelpoiset rikkinäiset ratsihousut ja retroretro verkkatakki, kettukoirana lapinkoiran heijastinversio ja kettuina kesantopellon piknikiltä häirityt peurat. Ne siis häipyvät ajoissa hetkeksi metsään, koiruus juoksee pöllönä niiden jälkien perässä ristiin rastiin pellolla ja me laukkallaan samaa siksakkia sen perässä. Ja kaikilla on niin mukavaa (nim. toistaiseksi kyydissä pysynyt)...Peurat sitten ilmaantuvat jatkamaan piknikkiään kun tämä uljas jahtijoukko kyllästyy ja poistuu näkyvistä.

Taas oli hyvä, et olin käyny just pissalla. Housuunhan olis lirahtanu väkisinki tällä käkätyksellä

Kiitos taas valistavasta kertomuksesta, jatkoa odotellen...

...meillä taas pitkästä aikaa TW= tuleva wegelius isoveljineen vierailulla. Ja saahan se keinutuolissa sukkaa kutova mummokin joskus hermostua. Kyllästyin sitten totaalisesti tähän "haluan taluttaa Juppen talliin ja osaan kyllä"- etc. koko 4-v. itsetunnolla...Olen siis 1001 kertaa kertonut että "se sun rakas poni" ei välttämättä ole sun talutettavissa, kun saattaa vetää...Ei velä, vastattiin. Ok ei velä. Mikä geeni suomalaisessa miehessä on, ettei se ikinä, edes 4-v. voi uskoa sanaa, kokeilematta itse??? Eli hän siten sai taluttaa sen "ei velä ponin"- talliin. Käytiin juttu sitten kertaalleen läpi, että jos "ei velä"-poni KUITENKIN JOSTAIN SYYSTÄ VETÄÄ, PITÄÄ IRROITTAA NARUSTA= YMMÄRRETTY? Se huuto, joka pe iltana kuului jostain ei paikallistetusta suunnasta, ehkä ukiin asti,yli merefestimölinän, kuului meiltä. Yritin siis muistuttaa wegenplanttua, mitä sovittiin tehtäväksi, jos "ei velä"- poni kummiski vetää...Juu, selvittin kaatumatta ja itsetuntokin tallella. Ens kerralla "ei muuten enää velä", sanoo TW. Eli se sitä yrityksestä "opithan kantapään kautta"- tunnista. Isoäiti-lapsenlapsi-toimintaa siis parhaimmillaan, kai... toisaalta tämä pikkuihminen siivosi boksit lumilapiollaan jo ihan sujuvasti, turpeen hukkaprosentti oli aikas suuri, mutta tulipahan tehtyä...ja ruokintakin on hanskassa, laitettiin pe iltaruuat kimpassa ja yllätys, yllätys kun la illalla nuorison poistuttua läksin tallitöihin, molemmille on sapuskat annosteltu...ja ok...Joku asia siis menee 4-v jakeluun huomattavasti paremmin kun 52-v, joka edelleen luulee että meillä asuu kaks norsua. Tosin Juppe muistuttaa aikas paljon rantapalloa, mutta onhan vielä norsuun matkaa...En kyllä ymmärrä, miten se TW ehti kaikki tehdä...isoveljensä on paljon fiksumpi ( pysyi siis paikallaan), hän vaan opetteli "kanojen kieltä", potpot-potpottomalla niiden kaa, olis kivaa jos englanti ens syksynä koulussa olis yhtä kivaa... Fiksuudesta voisi myös turisti ottaa oppia, kun lenkillä vitsikäs kesäasukas päätti viilentää koiruuden oloa ruiskuttamalla letkusta vettä sen päälle. Tämä kun meni mökkiläisten ulkorakennuksen sivua( siis laillinen tie jota meillä oikeus käyttää) meidän edellä ja tämän rakennuksen päädyssä oli heidän vihannesmaa....Koiruus siis ohitti sen ekana, enkä minä tietty huomannut mitään ihmeellistä, me ei vielä oltu sitä ohitettu eli kun olitiin tulossa nurkan takaa, suprise, nurkalta tuli vesisuihku noin metrin ponin turvan edestä...nyt vois pistää arvoituksen: Mitäs luulette tapahtuneen seuraavaksi? Kymmenen pisteen vihje: olen hengissä. Viiden pisteen vihje: kesäasukaskin on (toistaiseksi), enkä ole käynyt pissimässä niiden kaivoon(toistaiseksi). Kahden pisteen vihje: koiruus ei kastunut, nopea liike....Tarina kaipaa jatkoa...

Siis Juppeko? Vetää? Koska muka? EN USKO! Okei, joskus ehkä tullut tuo myös kokeiltua. Minä en voi arvotukseen vastata, tai pilaan muilta ilon! Olen kuullut tämän kertomuksen ihan livenä!

...eli mentiin eilen samasta "vesisuihkupaikasta". Juu ja nähtiin tämä letkumies...Sara siis oikeesti odotti koko ajan, mistä taskusta se sen vesisuihkun taas vetää esiin ja oli valmiina singahtamaan jonnekin...Sitä ei kyllä näkynyt pääällepäin, mutta pyrstötuntumalla tunsin istuvani viritetyn viulukielen päällä...Koiruus, joka on jossain asioissa yhtä järkevä kuin vasemman jalan saapas ja kaikkien kaveri, kulki nenä pystyssä ko. henkilön ohi ikäänkuin häntä ei oliskaan! Esitti niin hienonhienonpierua herraa jolla pyöri herne nenässä... Ainostaan aikoi merkata näiden kukkapylvään, mutta jostain utopisesta syystä kielsin sitä, tämä jostain utopisesta syystä vielä tottelikin... Onneks ne aina joskus osaa yllättää oikeassa kohdassa, ei siis alenuttu samalle tasolle suihkuttamalla nestettä väärässä paikassa väärään aikaan...itekseni mietin, että siiinäpä turisti katteli kahta päällepäin rauhallisen näköistä ja fiksusti käyttäytyvää elukkaa ja tosisasiassa toinen oli siis NIIN sydänjuuriaan myöten ko. hlölle loukkaantunut ja toinen olisi yhdestä väärästä liikkeestä síngahtanut ehkä maatakiertävälle radalle...

... taas vaihteeksi maanantai- illalla 22.30. The Tamman toimesta. Vein siis ponit sisälle normaalisti, yleensä käydään innokkaasti syömään, mutta The Tammahan vaan nuuhkaisi kaurakippoa ja heiniä, huokaisi ja meni maate Siis täysin outoa! No, tässä vaiheessa uskoin sen kuolevan seuraavan 15min kuluessa, jos se makaa, joten pyysin sitä ylös. Tamma huokaisi ja nousi. Tässä vaiheessa kotitohtoripilleri päätti pika diagnoosina lähteä sitä kävellyttämäään ja katsoa miten se toimii( en laita tähän sitä sairauslistaa jota ehdin käydä mielessäni läpi)...Juu, tehtiin sit kolmenvartin kävelylenkki, poni käveli ihan ok ja valikoiden yritti napsia apilaa matkaevääksi. Mulla kännykkä valmiina ja siihen aloitettu noin 13 kertaa kyselyviestiä, mutta kun silmälasit kaikessa tohinassa jäi messistä, enkä ollut varma mitä pöllöä kirjoitan ja kellokin oli jo vaikkas mitä, sain hillittyä itseni. Tultiin sitten takas talliin ja eikös poni taas huokaissu ja menny maate. Nyt pyrstöpäin ovea sen oloisena että HÄIVY . No tein työtä käskettyä ja poistuin hetkeksi internetin ihmeelliseen maailmaan etsimään lisää oireenmukaisia sairauksia...Haku ei tuonut kauheesti tuloksia ja palasin seuraamaan reaaliaikaista tilannetta talliin. Siellä poni edelleen lepäili kaikessa kaikessa rauhassa. Eiku takas sisälle ja hetkenpäästä taas takaisin talliin, jolloin rouva oli jo noussut ylös ja namisteli rauhassa heiniä. Tässä vaiheessa päätin odottaa aamuun. Juu, ja sainkin unenpäästä kiinni, kuunes tekstiviesti alkoi piipata noin puolentoista tunnin kuluttua. Ensimmäinen ajatus, mitä ponille on tapahtunut , kunnes aivot ilmoitti, ettei sillä ole kännyä tallissa, vaikka osais varmaan viestiä jos olisi . Mitä jollekin muulle???? Tämä oli keskeneräisen viestin loppuosa. Eläköön operaatori joka klo 18 lähetetyn viestin loppuosan lähettää aamuyöllä! Samalla pikkku yöjuoksu talliin, poni pystyssä, ihan ok. Takaisin tullessa mies kysyy mitä tapahtuu? Nou hätä,poni pystyssä ja työkaveri vaan menee Lidiin...- Ai nyt vai? -Juu, pitäis varmaan soittaa poliisi ja ambulanssi ja viedä se pillit soiden lepäämään... - Aikumpi? Kyll niit tarppei olis. Sarjassamme avioparin syvällinen keskustelu ma-ti yöllä klo 04. No, eipäs siitä aikaakaan kun herätyskello ilmoittaa, että kello on 06 ja pitäis nousta. Mummo taas talliin poni ok, tosin vähäsen sen näköisenä että jokotaas... söi hyvällä halulla aamukaurat ja lähti ulos, kuin ei mitään....Ehdotuksia mitä tapahtui? Liian myöhäinen sisäänvienti? Olispa kiva päästä ton ponin "päänsisään" .

...kenen muun onnellinen parempipuolisko saa viettää hääpäivänsä heinäpellolla? Tänne se natsaa, kun säät, ennustukset ja sadetutkat ronklaa .Oli hieno suunnitelma tehdä heinät tänään, kissanvillat, kukaan eikä mikään kertonut eilisestä sateesta mitään...eikun nauttimaan huomenna hääpäivästä, oli pikkusen eri suunnitelmat vielä kun uskottiin ennustuksiin ja internetin ihanaan maailmaan . Muuten täällä rauhallista, mitä Juppe nyt vähän harrasti karkailua laitumelta ohikulkijoiden iloksi, voitteko uskoa, että jos on lenkillä rouvan kaa noin tunnin, niin silläaikaa tulee ohiajavista autoista isännälle noin 5 ilmoitusta karkaavasta pikkuponista, joka itseasiassa on omalla nurmikolla piknikillä. Eikä sitä maalliset heilauta. Varsinkaan ohiajavat autot. Mut eipäs anna kiinnikkään...ennenkuin SUURI RAKKAUS palaa. Se en muuten ole minä, eikä lapinkoira... Nyt tulee koneelle kysyntää, joten heinäpoutia vaan kaikille.

...ilmeisesti Juppen opit menneet perille Sarallekin, kun rouva limboili heti aamusta itsensä laitselta pois. Vähän ihmettelinkin, että miksei maistu matkalla eväs, kun vaan reippaasti paineltiin eteenpäin kohti laidunta.Oli kyllä omavika kun en laittanut alinta lankaa kiinni, vaan oletin että kun vaan haen Juppen, niin pysyy se sen aikaa heinäkasalla. Ei sitten pysynyt. Isäntä seurasi ikkunasta ja nauroi että ihan se on kuin korkeushyppääjät, kaksi edestakas keinutusta ja salamana aidan ali. Saatiin ihan ylimääräistä ohjelmaa klo 6 aamulla...Me tullaan Juppen kanssa rauhassa tallista ja ihmettelen mitä mölinää heti aamusta kuuluu, yleensä ei muuta kun linnunlaulua, niin nämä kaks on kauramaassa ja isäntä mölyy kuin merirosvo. No, turhaa huutoa, rouva lönkytteli ihan sovinnolla takas laitselle, kun ei saanut parempaa kaveria reissuun, kun mölyävän merirosvon. Muuten täällä vietetty leppoisia kesäpäiviä, kummasti se vauhti hiipuu näilläkeleillä vilkkaamaltakin otukselta...Heinät siis nyt seipäillä ja sillai homma kondiksessa. Nyt siis meillä tehty uskomattomat 37 seipäällistä, 2 kärrynkuormaa ja 7 isoa paalia säilöä, jollain uudellä litkulla jota kokeillaan ja jonka kanssa pitäis säilyä pitkään avattunakin. Saa nähdä. Päätin sitten viedä ton paremman puoliskon hääpäiväuurastuksesta Lokalan suvipäiville lauantaina. Oltiin siis viikkoa liian aikaisin ja kerrankin mulla fiksu ajatus... Juu, käytiin sentään korvauksena pakkahuoneella kahveella, otettiin koirakin mukaan sivistymään. En vaan tajua miten siitä voi purkautua tunnin kaupunkireissulla sitä itteänsä niin paljon! Varsinkin kun ei ole varautunut kakkipusseilla, kun tavallisesti toimittaa asiansa yhden kerran päivässä. Ja nyt tietty sitä tavaraa tuli torin ja pakkahuoneen välillä saavillinen. Niinkuin ei olis viikkoon vatsatoiminut. No, nyt on sitten varauduttu marja-aikaan ja hankittiin pakastepusseja, korjattiin kyllä kaikki mikä aikaankin saatiin, mutta toki pistäviä katseita aluksi saatiin kun toinen on p-vahtina toisen käydessä ostoksilla, eläköön maalaisuus...

Päätin sitten viedä ton paremman puoliskon hääpäiväuurastuksesta Lokalan suvipäiville lauantaina. Oltiin siis viikkoa liian aikaisin Very Happy

Ei hitsi aika hyvin. Meinaakko kumminki tulla ihan oikeena ajankohtana? Jaijai kyl Saralla tarttee harjotella ihan PERUSKOULUJUTTUJA vai mitälie kun etu- ja takaosakäännökset yms sujuu muttei yks pieni ja helppo voltti sitte millään ku oikasee niin paljo

...ja vietin sen siinä lastenosastolla. Isäntä jättikin ne sovinnolla väliin, hänen hermorakenteensa ei kuulemma kestä yleisellä paikalla minua ja tenavia yhdessä. Väittää mahdottomaksi yhtälöksi. Eli oli perheen pienimmäiset mukana...Jos joku siis näki enkä morjestanut, sorry, meni koko energia tenavien vahtimisessa. Juu, perusratsastusta tarttis, vaikka menihän ne sun voltit ihan hyvin, kysyppä Anulta mielipidettä mun ympyröistä! Itseasiassa mulla on muutamia asioita, joita en millään hanskaa, yks on osua jollain esineellä toiseen esineeseen, esim. tikalla tikkatauluun, mailalla palloon etc. ja yks on ratsastaa kaunis ympyrä. Esimerkkeinä. Sitäpaitsi puskissa rytistely nyt vaan on hauskempaa...Olen muuten siellä selässä lisäksi ihan vino, jotenkin toi vasenpuoli tuppaa eteen. Nyt kun olen keskittynyt opettelemaan suoraan istumista ja kiinnittänyt huomioni tohon vasempaan olkapäähän niin huomaan että toi vasen puoli on jännityksessä ja edessä, vaikka en ole lähelläkään hevosta . Eikä pitäis olla jumissakaan kun on heinätöissä ihan hyvin olleet hartiat liikkeessä... Pitäis varmaan teipata vasen kyynärpää kiinni kylkeen, et se siinä pysyis. Niin, tai laittaisko kuminauhalenkin seläntakaa molempiin käsiin ja niin että se on "sopiva" kun kädet on tasan samassa kohtaa ja jos toinen käsi pyrkii eteen nauha kiristyy...Millähän sen sais niin kiinni, että aukeis kans, jos vaikka niitä käsiä jostai syystä sattuis tarviimaan muussakin mallissa.... Oltiin myös ponifesteillä, saatiin häätö kotoa, kun on vaan yks telkkari, jossa näkyy korttikanavat ja siitä riittää vääntöä, kun naperot on meillä, että kuka katsoo ja mitä. Niin, alkoi 10.30 joku superhieno mopoajokilpailu ja ryhmärämä poistumiskehoituksen. Hauska ja hieno oli tapahtuma ( käy tosin kukkarolle), vakoiltiin tulevan Wegen kanssa helppoa ridingclassia, olis ollu kuulemma peace of cake Juppen kaa...Sitäpaitsi Juppe olis kuulemma muutenkin pessyt koko porukan näyttelyssä, koska olisi omistanut komeimman vatsan. Tyypillistä äijämeininkiä, minipakkauksessa... Ei aloitettu vielä kuitenkaan valmentautumista tulevaan, koska ajattelin seuraavan kerran panostaa itseeni ja tulla sinne ihan yksin... Ostin myös kaiken muun krääsän lisäksi ötökkämyrkkyä, eilen sumuttelin sitä koemielessä, taisi jopa hiukan auttaa kun koko paarmaparvi siirtyi pureskelemaan meikäläistä sumuttelessani kopsukoita laitumella. Yllättävän fiksuja ötököitä. saivat lyhyessä ajssa ihan kiitettävasti pureskeltua. Nyt taidan lähteä vilkkaan viikonlopun jälkeen ihan rennolle maastoköpöttelylle, toivottavasti rouva S on samoissa fiiliksissä...

Juu, perusratsastusta tarttis, vaikka menihän ne sun voltit ihan hyvin, kysyppä Anulta mielipidettä mun ympyröistä!

Vai hyvin Häähää pitäskö sun hankkia jotkut ekstrateholinssilliset silmälasit noeikai. Totta se on et puskissa rymistely on paljon kivempaa!

...ja tervetuloa ratsimaan rouva S suoraksi. Teillähän se homma skulasi. Minähän olen siis aivan sikavino. Saatte siis taas purkauksen nro . Ukko ei jaksa kuunella enää .
Anu kävi eilen, ja taas se vinous....Ponikin reppana kulkee jo vinossa. Eli siis aikuisten oikeesti. Eilen Anu kävi ja edelleen mummon vasen puoli työntyy eteen. Onneksi kun vaihdettiin kuskia, poni osaa myös kulkea suoraan. Muista kulkemisista Anun kaa en sit viitti edes mainita, paitsi että, itsetuntoni vähäiset rippeet säilyttäen, tajuan, että ONNEKSI poni muistaa kuskin mukaiset kiemurat.Tänään sitten OIKEIN perehdyin vinouteeni. Paljon auttoi myös eilinen live-esitys miltä siellä selässä näytän... + yöäks. Tänään siis vasta tajusin, että ponihan koko ajan kauppaa vasentapuolta eteen ja on itse ihan vino kun meikäläisen sisäinen vasemmistolaisuus painaapäälle kun..... Tämä oli odotettavissa, että puskailuliikkeitä lisääntyy, mut et poniparkakin vino.... Nyt siis keskitytään puskapöllöilyssä oikeistoon ja ja mummo aloittaa taas tunnit ihan säännöllisesti, koska eihän se tietenkään ole ponin vika jos kuski pöllöilee oneksi pohjalta on vain yksi suunta... ylöspäin...Ja Suville tervetuloa ratsimaan, muistaapahan ponikin, miltä oikea SUORA kuski tuntuu....

...sata kirjoitusvirhettä. Ja edelleen kieriii jossain nimeltämainitsemattomassa...Ei muuten ole jäätelö eikä samppiskuplat...

...toivutaan pikkuhiljaa kenous-traumasta. Eli eilen kun oltiin lenkillä, ainaskun poni kauppas vasuria eteen, niin tena muisti, että sillä on kaks kankkua ja molemmilla puolilla pitää istua... ja yllätysyllätys, poni oikeni. Mites tässä harrastuksessa aina käy näin, että just kun luulee hanskaavansa siitä edes 10%, niin 9% siitäkin on sitten loppupeleissä päin prinkkalaa...Toipumistani olen edesauttanut psykologisella eleellä, eli eilen kun oltiin "suuresssa maailmassa" ruokaostoksilla, ostin itelleni uudet ratsihousut...juu, ei toi parempipuoliskokaan sitä ymmärtänyt, miten uusilla ratsihousuilla voi vaan ratsia suoraan. Selitys on kuitenkin ihan simppeli, jos vaatteet tekee miehen, miksei uudet ratsihousut muuta ratsastajaa ihan uudeksi? Sen suurempaa kohtausta ei kuitenkaan siellä kaupassa järjestänyt, kai on loppuunkyllästynyt tenan yksinpuheluun, eikä kai raaskinut lähettää sitä pillitsoidenlepäämäänkään, kun ensiviikon saa muutenkin loimailla ihan rauhassa (klo 7-17), kun tena palaa töihin kiusaamaan muita viattomia ihmisiä... Huomenna testaan ne uudet housut, ja uskokaa vaan, simsalabim, seuraavaksi tunnilla Anu oikeesti kehuu, kun mummo osaa ratsastaa NIIN suorana.... . Ellei, niin sit on varmaaan ollut väärät pöksyt jalassa tai joku muu sähkövika .

...LOMAILEE, tiätty.

... ensimmäistä vuosipäivää ponien ylläpitäjänä. Siitä nimittäin on tasan vuosi kun Anu kippas silloiset pikkuriiviöt meidän pihalle. Nyt päivää on juhlistettu mummonmussukoiden kanssa ylimääräisillä porkkanoilla ja leipäsillä . On he NIIN ihania. Mietin juuri viimeviikolla, kun kävi pikkuratsastaja, jonka isonen kertoi tämän ratsastaneen jo vuoden ja olleen leirilläkin. Tarkoittaa siis käytänössä että ratsimassa on käyty n. 52 kertaa, näin äkkiä laskien. Isonen itse kertoi ratsineensa 10v, n. kerran viikossa = 520 kertaa. Mitäs mä sit olen? Ennen kotiponia, helppoa, n. kerta viikossa. Laskemistapa sama, puhutaan siis asioista samoilla nimillä. Entäs mihin kategoriaan laitetaan puskailu+ tunneilla käynti, keskimäärin 25 kertaa/kk, josta tosin puskailua 90%. Puskailuvuoden saldo ratsastuksen osalta 12x25=300 kertaa hevosen selässä, kehitelty uusia puskaliikkeitä, mutta myös kerrattu tunneilla opittua (jos jaksettu eikä puskissarymistely ole jostain syystä vienyt voittoa). Eipäs kannattais ajatella. Eikä siis osannut vastata tarkalleen, montako vuotta on kertynyt...ainostaan, että juniorivuosien jälkeen viisi vuotta sitten könkkäsin Kantolaan ja eka tunnin jälkeen oli kolmepäivää lihakset niin kipeet, että heräsin kipuun yöllä kun liikahdin...Sitten oli pakko ryhdistäytyä kun isännyys alkoi kysenalaistaa harrastuksen järkevyyttä, kun olin täysin kosketusarka, pelkkä intensiivinen katse tiettyihin lihaksiin sai meikäläisen ulvomaan tuskasta... . Kävely oli niin vaikeeta, että samahlö lupas hankkia mulle rollaatorin. Urheasti kuitenkin jatkoin ja muistaakseni 6:n kerran jälkeen ei paikat olleet kipeet kuin päivän, seuraavaksi kipu siirtyi ratsastuksesta ylihuomiseen, jota pidin sitten jo normaalina. Nyt en tiedä mitä läski sanoo, jos ei ratsastais jokapäivä, tai ainakin 6 kertaa viikko. Tästä syystä pikkuinen pahulainen sisälläni haluaisi vinssata sen paremmanpuoliskon joskus jonkun kaviokkaan selkään , tulis samalla lihastenlöytöretki...Hah, taas meni juttu ihan ohi asian. Juu, en vaihtais enää hevosteluani kertaviikkoon, silloin vois alkaa vipata kropan toinen pää nykyistä enemmän. Jokainen mielessään miettiköön kumpi. . Sitäpaitsi ei ole aamuhörön voittanutta talliin mennessä, vaikka se itseasiassa onkin tarkoitettu sille kaurakipolle, mutta eihän kaurakippo sitä tiedä.

...melkein olympiaratsu Saralta. Jos pitkä hiljaisuus foorumilla on jotain ihmetyttänyt, voin sen nyt kertoa, että tilanne on johtunut tiiviistä keskittymisestä, starttasimme tänään aikuiskilpailuissa, kouluohjelmassa Artukaisissa. Kiitos aktiivisen ja ripeän ratsiopen. Itsearvioituna homma meni TOD. hyvin, tästä ei voi olla muuta suuntaa kuin ylöspäin . Myös ko. ratsiope näkyi suorituksemme jälkeenkin kilpailupaikalla, eikä ollut kaivautunut Pekingiin, kuten epäilin ( ajattelin että sillä on Jade mukana kaivautumisapuna), joten jokainen päätelköön jostain jotain. Kenttä oli kyllä siinä kunnossa, että oli kenttä. Maurin fiksaama Kantolassa on mielestäni vastaavassa kunnossa noin kolmenkuukauden vesisateen jälkeen tammikuussa, jos silloinkaan, jokainen kuvitelkoon itse millainen se oli . Henkilökohtainen mielipide. Muuten kivaa, ( kun hoitajat hoiti ponin) aikataulut piti, joka koiranäyttelyitä koulunneen ihmisen silmissä on arvossa arvaamattomassa, koska siellä on eräitä kertoja odoteltu tunteja arvostelun alkamista. En ole varusteita ja ponia joutunut keikan jälkeen näin paljon aiemmin kuuraamaan. Eiku siis sorry, vaan osan varusteista, koska olympiaratsulla oli mukana kaksi vallan fantastista hoitajaa Juu, ei siis unohtanut rataa , vaan hankin virheet vaikeimman kautta, eli ratsastamalla nin hienosti, että tervehdyksessä näppärä kokenut ratsikouluponi ehti tervehtiä omastapuolestaan myös tuomarin ja radalla parikertaa heittää vähän äänekästä flirttiä Lassille, joka oli tänään maailman ihanin mies ( sorry Junnu, hieno olit sinäkin ). Sinäänsä reilua, oma sakki on parasta, ei menty huuteleen vieraisiin pöytiin . Niin, ai miks melkein olympiaratsu? Hih, teki vielä radalla Maxit .VÄÄRIN, VÄÄRIN, VÄÄRIN, ei lähtenyt riekkulaukkaan liian aikaisin, niikus kaikki Saran tuntevat luuli vaan otti "tiedän jutun"- tyylillä ravista käynnin liian aikaisin! Hih, uskokaa tai älkää... Täti taas yhtäkokemusta rikkaanpana, ja ponin hinnan köyhenpänä täällä avautuu...

...."me löysimme toisemme ja hän löysi meille".Ja hän kans, tarttehan the Qeen adjutanttinsa. Hih, yleisesti sen ainoan kuka ei pysty verbaalisesti puolustautumaan. Ja muistattehan; joku fiksu sanoi; köyhyys on rikkautta suurenpaa, rikaus löytyy kun sen haluaa...Jatkaa nyt paremmen puoliskon kanssa herkistelyä mussuka/koiden omistajana

....liikaa vetistelyä sanoo fiksumpii osio...