Enkä muuten vielä luovuta...

...eihän tämä sadekausi kestä ensivuoden heinäkuun ensimmäiseen viikkoon, EIHÄN ? Juu, oltiiin Rouvan kanssa lenkillä, kun eilen sattui olemaan vapaata, kas mummo kaatui vaihteeksi töitten jälkeen petiin jonkin vatsakuumepäänsärky-pöpön kanssa, ei ollu muuten hauska petikaveri. Märkä koirakin ois ollut kivampi. Tänään sitten huilasin vielä kotona, kun aamulla vielä oli vähän heikko-olo. Olin tosin onnellisen tietämätön, että vatsani oli äännellyt siihen malliin koko yön, että isännyys aamulla ihmetteli, että miten sain siinä metelissä nukutuksi, hän ei, ja on jopa tottunut vienoon kuorsaamiseenikin. Toisaalta oli yön pimeinä tunteina miettinyt, että alkaako poni omistaja muistuttaa poniaan samoin kun sanotaan koiranomistajan alkavan muistuttaa koiraansa. Ei ollut saanut nukutuksi kun oli miettinyt kauhuskeenariota, jos kuitenkin jotain alkaa tapahtua ja asianosainen vaan kuorsaa, eli pitäiskö olla silloin tyytyväinen lopputulokseen kuten ponin kanssa, jos sillä on vatsavaivoja? .No, tämä kai riittää sairaskertomuksesta, nyt illansuussa oli jo parempi olo ja ponin liikuttaminen vähintäääkin ajankohtaista. Sarahan ei ole paras mahdollinen seisoskelemaan tarhassa päiväkausia, joskaan ei tämänpäivän kelikään varsinainen suosikki lenkkeilyilmaksikaan ole...Vaihtoehdot kuitenkin vähissä, huomenna olisi jo sitten viimeistään kurat kalsareissa, vaikka ei vatsataudista olis enää tietoakaan. Varsinkin jos sattuisi satamaan. Odotettavissa oli siis jo tänään todenäköisyydellä 90,9% monenlaista kuviota matkan ratoksi. Meni sitten todennäköisyyslaskelmat uusiksi, eihän se oliskaan Thetammojentamma, jos sen ajatukset ymmärtäisi ja pystyisi ennakoimaan. Pari pikkujumitusta lähdössä, pikku teknisiä juttuja matkalla tarkastaessa ihan seisoskeli , vaikka olin itse valmistautunut tässä kohtaa muutamaan piruettiin ja "kotikutsuu"-kuvioon. Jarrutkin löytyi ihan yes, vaikkei olekaan sattuneesta syystä sänkkärille päästy muutamaan päivään puhaltamaan "paineita". Hih, on se niin IHQ .

...ja eläköön mummojen tietokoneen käyttö. Tarkoitus ei ole vallata koko foorumia....Jatkan seuraavan edelliseen, jos ja kun nyt jotain tulee mieleen .

Hih, on se niin IHQ .

NIIINON <3 *pussss* eikai sil jääny traumoi siit hirvikärpäsest vai mikälie vihreemies olikaa

....jotenkin tulkitsen sen niin, että vihreitä miehiä tulee ja menee, samoin esim. mörköjä, mopoja, mönkkäreitä, könkköjä ukkoja rollattoreilla, lanaavia traktoreita, metsäautorekkoja, mäyriä, vesisuihkuja, leikkupuimureita, lenkkeilijöitä, helikoptereita, perhosia, putovia lehtiä, heiluvia heiniä, hirviä ja hirvikärpäsiä. Joista tosin hirvikärpäset on ehkä yllättävän vesisuihkun jälkeen eniten yäks. Tänään näiden h-kärpästen takia harrastettu suorastaan eläinrääkkäystä. Rouvaa on rääkätty KÄVELEMÄLLÄ sänkipellolla. Voitte vaan kuvitella eläintä kävelemässä sänkipellolla, jonka mielestä laukka on ainoa oikea etenemismuoto, varsinkin kaikilla laakeilla aakeilla. Kotiinpäin käveltiin sitten aikas kauan, kun sinnepäinkin piti kävellä, ei primpata, eli koti ei lähestynyt kuin kävelemällä. Monennäköiseen Thetamman kävelyversioon sain tutustua tänään. Joo, myönnetään, oli epistä ja ilkeää Olen vaan lukenut jostain, että poni tarvitsee joskus rennon kävelypäivän Haa, ja oli se eläinrääkkäystä h-kärpäsillekin, yksikään ei löytänyt meitä tuuliselta pellolta Niin, Anun sanoja mukaellen ja muutaman omakohtaisen kokemusen rikkaampana voisin katsoa kristallipallooni ja veikata,että teidän seuraavalla reissulla katastrofin ainekset löytyykin jostain ihan muusta kuin hirvikärpäsistä, tämä Rouva jos joku nimenomaan tekee kärpäsestä härkäsen tai sitten ei...Vedätys on valttia ja testaus taidetta, lukee sen silmissä.

...kas kun en edellisessä yksinkertaista tukkirekkaa älynnyt kutsua "määrämittaanpätkittyjenoksattomienmetsäpuidenkuljettajallajaperävaunullavarustetuksiraskaaksikuljetusajoneuvoyhdistelmäksi" olis vielä selvemmin sanottu. Metsäautorekka tai mikä se nyt oli. Huoh. Onneksi on jo torstai.

Voi että!!! Käytiin sitten tänään Idan ja Oton (meidän perheen koiran) kanssa Kantolassa, ja sinne oli Paten lisäksi ilmestynyt Saara ja Puppe! Ensimmäisenä talliin tulessa kysyttiin Anulta, että missä pallo on. Ja pallohan Juppe oli. Ihan oma itsensä. Ei paljoa meijän rapsutukset kiinnostanut ku oli vihreetä edessä... Ja sitten tää Saara poni. Mentiin laitumelle Saraa katsomaan, "onks tää ollu aina näin pieni", mutta oma kaunis itsenä Sarakin oli. Ja Pateakin siinä sivussa kerettiin rapsuttamaan, oli saanu lihaa luittensa ympärille. Mutta näin meni Uudessakaupungissa sunnuntai aamupäivä heppatuttuja rapsutellessa.

....huomasivat kai ettei mua pidättele mikään, siirryn vaikka vierailijaksi . Juu, mummonmussukat pääsi viettään kunnon hevosenelämää Kantolaan. mummo itse seilaili eläkeisristeilyllä tuolla etelänpänä, se nimittäin kannattaa tehdä vielä kun on koivet edes jossain kunnossa. Sitäpaitsi eläkkeelle pääsy on itsekullekin vähintäänkin epävarmaa, joten pitää sekin kokea. Käveltiin ja käveltiin ja käveltiin, niin että pohkeet huusi iltaisin hoosiannaa, katsomassa eri maiden eri kaupunkien erilaisia kivikasoja ja linnoja vuodelta papu ja nakki. Kuljettiin sateenvarjoa ylhäällä pitävän tädin perässä, onneksi ei sentään samannumeroiset tarralaput rinnuksissa kuten muiden maiden sateenvarjon seuraajat. Pelättiin Napolin taskuvarkaita, he kuitenkin olivat ilmeisesti lähteneet kesikselle. Yhden ainoan kerran joku kähmi reppuani ja olin vähällä huitaista mokomaa taakseni katsomatta, onneksi en, koska isäntä siellä sääteli vetoketjua kiinni, ehkä ylireagointia... Ostelin typeriä krekkaloita Civitaveccian paikallisesta Seppälästä, jotka isännän mukaan näyttävät vähintäänkin koomisilta tällä kotona elämäntapa inkkarin elämässä Oli silti kiva näyttää hetki ranskalaiselta madamelta enemmän kun ne itse, kunhan muisti pitää hajuraon sateenvarjotätiin tai täysin turistilta näyttävään parempaan puoliskoon, se kun ei suostunut ottamaan pikkutakkia mukaan. Osti sentään "merkki" aurinkolasit . Juu ja olen siis käynyt Monte Carlon Casinolla, tosin vaan sen huussissa, se kun oli vielä ilmaista. Juu ja vielä miesten, pour hommes. Naisten osastolle kun oli niiiin pitkä jono ja ystävällinen madame lupasi seisoa ovella vahdissa, kun sen kaverikin on siellä...arvaa seisoiko kun tulin ulos? Sanoinkin isännälle, että olisit voinut nähdä jonkun joka heitetään ulos kasinolta ennenkuin se on edes ehtinyt kunnolla sisälle...Se on kyllä paikka, jossa on suurin mahdollisuus jäädä ferrarin yliajamaksi. Tosin niitä saa kuulemma vuokrata vartiksi 80egellä, ehtii siinä kerran vetää ringin ympäri kasinon, ja iso kasa turisteja pällää ympärillä. Terassilla olisi kuulemma saanut istua ilmaiseksi, ei uskallettu kokeilla kun hinnastossa kahvi maksoi 15€... Poneja oli ikävä kun näki niitä kärrykopsuja kaupungeissa, jokaiseen koiran kasaan astuessa tuli joku mieleen ja niistä 1500 villikissasta joka toinen muistutti omia katteja, vaikka niitä ei ole kun kolme... Paluu arkeen oli sen arvoista, että mietin ketä oikeesti ja miks siellä reisulla ikävöin? Kerätty on eräitä kattien "kostokasoja", kaikki nyt kuitenkin on sisäsiistejä olleet jo pitkään. Koiruus on 150% riiviö, jos se normaalisti on 75%. Ponit palautui eilen ja Rouva oli niiin känkkäränkkis että . Olin pelkkää ilmaa. Sain vain luimuilua osakseni. Tarhaan kun vein heiniä niin aioin vähän samalla rapsutella, niin korvat luimuun, arvokkasti ympäri ja syömään kasan toisesta reunasta
Iltaheinät sai jo sentään hörötystä meikäläisenkin tuomina... Luimuilu jatkui vielä harjatessa, lenkki meni kuitenkin ihan coolisti, vaikka odottelin kyllä aikas reipasta kyytiä . Juppe on ollut ainoa suhtkoht normaali, mitä nyt yritti kaivautua läpi tallin lattian kun aamupala oli 20 min. myöhässä. Kai se elämä tästä taas tasaantuu ja mitä opimme tästä...

korvistaan ilmeisesti päässy taas Kantolan fiilikseen :'D Noei, ihan nätisti hää sielläki oli. Meijän ekan viikon tunti meni kyl niin hehkeesti että, ilman jalustimia, huono tasapaino, miks musta tuntuu et sä et halua kuulla enempää mut toisella viikolla poni oli niiiiiiiiin kiltti ettäää pusinami.

...tuntuis lohdulliselta tai sitten meitä on kaks jotka vois syyttää sitä rungotonta satulaa, mitä mä olen tässä itekseni syytellyt, hih. Juu ja alkaa ne korvat jo ojentua, tänään nähtiin hirveesti hirviä metsässä, mutta niitä vaan pälläiltiin... Tosin aiheuttivat sen verran jännitystä että rennoksi meni vasta kun nähtiin naapurin koliseva traktori juurikkaan nostossa, ajatuksena varmaan että pääsee sentään sivistyksen pariin, hih.

.. kaikki satulan syyks vaan ku hytkyin puolelta toiselle ni Anu hoki koko aja et "eiks sul saakeli suvi oo tasapainoo" tai jotai sinneppäi, ja takasi "mutku tääl on nii vaikee istua". satulan vika kyl mä ny yleissatulal oisin siel pysyny

...tuttu tunne . Muistaakseni sain jotain samantapaista tekstiä tietystä suusta pariviikkoa sitten noin klo 17.45. Olen todennut, että kaviokkaalla on uskomaton määrä lihaksia satulan alla ja kun ne kaikki liikkuu eri aikaan eri suuntaan tai vaikka samaan aikaan samaan suuntaan, mut kun kumminkin ne kaikki tuntee pyrstössä yhdessä ja erikseen, niin istuppa siinä sitten hiljaa ja anna apuja huomaamattomasti.... Olo on kun ilman satulaa ratsastais. Vaikka on jalustimet. Poni kuitenkin tuntuu tykkäävän, tuntee ilmeisesti jokaikisen heilauksen (korvista päätellen), mut eipä näy paljon tahtia ainakaan metsässä haittaavan . Joskus tulee kyllä mieleen, että sillä satulalla saa Thetammaakin bluffattua. Se ei kyllä ollenkaan ymmärrä, miten mummo pysyy sen kyydissä "satulatta" vaikka mitä kiihdytyksiä, piruetteja ja stoppeja yrittäis. Tämä todistaa, että toisaalta siellä on tosi tukeva istua inkkarifiiliksellä puskiarytistellen käyttäen vain apuefektinä ääntä . Kintut on missä sattuu ja yriittää vaan pitää molemmat istuinluut tasaisesti mukana "satulassa" ( lue: niissä liikuvissa lihaksissa). Kouluvääntö kentällä onkin vähän toista...ja niin, estehyppely varmaan ois oma lukunsa, vaikka satunnaiset ojanylitykset on mennyt ihan kunnialla, mitä nyt harakat on nauraneet, mutta sekös heille suotakoon . Niin, kuinkas erinomainen oliskaan "oikeella" satulalla jos tän kanssa edes osais jotain. Huomaatteko, miten hienosti kaikki saadaan kuitenkin välineurheiluksi.

.... just kun saatiin toi ruskuaisversio lapinkoirasta jotenkin ruotuun, niin eikös hankita samanmoinen mustuaisversio. Eläköön keski-ikäisten äly ja järki .
Eilen haettiin 14 viikkoinen versio ja veti heti ekan yön kotiin 6-0. Illan viimeinen (lue yön kestävä) pissireissu vähäsen venyi, kun tämä otus päättikin sitten nauttia vapaudesta. Istuskelin hetken jos toisenkin yön hiljaisina tunteina nakkipaketti kädessä pihalla kutsuen ko. otusta seireenimäisesti, tämä kiiluvasilmäinen mustuainen noudatti kutsua ja blokkasi kiitettävästi nakit, mutta yhtä kiitettävästi pysyi pikkukätösteni ulkopuolella. Onneksi on tota jälkikasvua, joka kyllästyi kuuntelemaan seireenin kutsua ( ikkuna pihan suuntaan) parintunnin päästä, otti taskulampun ja jahtasi pikkuelukan jonnekin jumiin ja toi sisälle. Pitäiskö olla ylpeä hyvästä kasvatustyöstä? Saraponi on vaan niin tarkkatäti, vaikkaei osakaan ajatella, kuten ei muutkaan kaviokkaat. Tultiin siis eilen illalla vasta myöhään kotiin tulokkaan kanssa ja kipitinheti viemään kaviokkaita talliin, niin kovasti oli "puhina" päällä, että täällä on jotain uutta...Tänään sitten sai rouva rekisteröidä uuden tulokkaan hajureserviinsä. Nyt tuntuu, että se poni on kuin sanalaskussa sanotaan, "paranee kuin viini vanhetessaan", tänään väläytteli taas koko lenkin sitä 10+ osaamista, tehtiin piiitkä ja vauhdikas lenkki, jarrut löytyi pelkällä äänellä, vaikkas mentiin muuten nuortenkin oikeesti tosi kovaa suurimman osan reissua, martit naftaliinissä. Vain kahdesti vedettiin liinat kiinni kunnon laukasta kun olivat mokomat tehneet ojankaivuutöitä edellisen reissun jälkeen, kas eihän niistä savikasoista koskaan tiedä, mitä niistä ilmestyy Huomenna sitten taas luette, kuinka tenalady löysi itsensä jostain kuraojasta pöllön ponon kippaamana. Niin, torstaina Rouvaa puolestaan jumittti lähtö niin, kun isänyys sitä oli seurannut ikkunasta niin sanoi, että siinä etenemisessä kävely olis ollut kova sana .

...siis tietty ponin! Ei siis myöskään pomon...

..tenamummo. Kaikki järkevät aikuiset jättää lukematta eteenpäin, suosittelen. Pitäiskö joskus miettiä ensin ennenkun tekee ratkaisuja? Meillä viimeiset viikot on Lumppujooseppi, se ruskuainen, pitänyt Sherlocktenan tosi aktiivisena. Kas, jostain tuli lemmenkutsua ja ihan uudesta suunnasta, johon mies kuin mies lankeaa...hih, löytyihän se osoite lopulta, mutta tällä hetkellä koiruus johtaa karkauksessa ja oveluudessa 15-3. Toiseksi meillä on Junttieinari, jonka mielestä kaikki muut on paitsi ihmiset on ok. Hiukkasen haettu tota luottoa ihmisiin ja käyty "vilkkaassa" keskustassa pälläämässä ihmisiä. Tällähetkellä Thetamma on se helpoin nakki . Oikeesti. Näinhän ne asiat suhteutetaan...Äsken tultiin kunnon vauhtilenkiltä, uskokaa tai älkää, Jupetin löysi sen sisäisen raviponinsa ja sekös Thetammasta oli hauskaa! Kattokaas mikään ei voita kunnon skabaa, varsinkin jos saa kiilattua kilpailijan kuskin putoamaan melkein veto-ojaan! Kuski väitti että se oli nuottivirhe pikataipaleella. Hah, kehuu tossa mukamas voittaneensa sen pikataipaleen. Hah, hah uskokoon ken, ei THETAMMAA tunne. Oli muka varikkovirhe. Ja sen lisäksi tuntuu, että alkaa ton kotiferrarin kyydissä vauhtisokeus vaivata, muistelin vaan sitä tapaninajelua viime vuonna, kun vauhti hirvitti, nythän sama vauhti oli ihan normaalia .Niin ja aluksi laukkailtiin aina vaan poiskotoapäin, pysyi mukamas "mopo" käsissä. Nykyään se tuntuu niin jumitukselta, että kunnon vauhti saadaan vasta kun puhalletaan kotia kohti. Nyt siis paikallisilla ETI:lla(elämäntapainkkareilla) on kaks heijastinversiota lappalaisista, mustuainen, Junttieinari ja ruskuiainen Lumppujooseppi. Ja ollaan siis varsinainen Rajamäenrykmentti paikallisversiona, kun koko ryhmärämä liikkeellä kylän kauhuksi.

...mummo siis päätti, että stressaaminen pimeyden ja ratsiharrastuksen kanssa saa jäädä yhteenvuoteen. Päätin siis, että koska ollaan vuosi tahkottu noita samoja metsiä ja reittejä valoisassa, Thetamma osaa ne etu-,taka- sivu- ja jokaperin vaikka silmät kiinni, niin eipäs anneta pimeyden haitata. Tällättiin siis mummo, mustuainen ja ruskuainen liiveihin, poni koristeltiin heijastimilla kuin joulukuusi, joten saa sitä nainen puskissakin glamouria, eikä vaan kisakentillä. Ja eiku menoks. No, kuinkas kävikään, eikös siellä peltotien vieressä paukuttele kaivinkone täydessä työn touhussa, kirkkaine valoineen etc. Mutta, hah,hah, teille, jotka Thetamman tunnette ja jo ehditte mielessänne visioida tiettyjä "koululiikkeitä" pikku päässänne, hih, niin: HUOM! Muistattehan, että mukana oli myös meidän Junttieinari? Ja sitä oikeesti pelotti uus juttu. Thetammahan osaa elää aina tilaisuuden mukaan, eli jos pitää raviponin tai koiruuden kanssa kilpailla,no problem. Jos on perhosia, joita pitää säikkyä, no problem. Mutta. Jos jotain oikeesti "mitätön" juttu jotakuta pelottaa, kukas on turvana? Eli ohitettiin se kaivuri ihan rauhassa lähes "kolmikerroksena", koska siellä ponin vatsan alla kulkien ei pikkukoiraa pelottanut yhtään ja Themamma oli tosi cool, ei tarvii pelätä, pelkkä kone vaan, oli viesti nappulalle, niin että mummokin sen ylimmässä kerroksessa ymmärsi. Mutta eihän reissu vielä ollut lopussa, matkaa kylätietä pitkin vielä tommoiset 400m. Niinpä, eikös vastaan tule joku juuriskarekka, tietty. Taas mutta. Väistettiin siis kokojärjestyksessä odottelemaan naapurin tienhaaraan. Olisi kiva tietää miltä tämä konkkaronkka heijastinversiona autonvaloissa näytti . Siinä sitä kuitenkin törötettiin korkeusjärjestyksessä. Onhan se ilo omistaa hyvinkäyttäytyviä nelijalkaisia.

...en sitten viitti tarkemmin kertoa syytä, että näin luulin. Vinkkinä että ratkaisu oli aikas yksinkertainen .No, sinäänsä sopi tämän viikonlopun teemaan, Queensara oli sitä mieltä jo lauantaina, että mummolla ei kaikki ole kotona. Kas mummo tarkisti sadetutkasta lauantai-aamulla tulevan päivän sään, olen jo oppinut, ettei sade ole paras ilma kuningattarille...juu ja sadetutka lupasi vettä ainakin iltakuuteen, joten mummo siis päätti heittää lenkin heti aamusta. No sateen sattuessa siis sateessa ja vaihteluksi vähän uutta maastoa. Varsin -ajatus. tykkää erityisesti siitä, varsinkin jos maasto on joko kalliota, jossa jyrkkiä seinämiä ja tasaisempi osuus suota . Ja sitten etsimällä etsitään sopivaa kulkuväylää ja koiruudet pomppii alas mistä vaan ja ponilta mummo rajoittaa just nämä reitit ja suot on jokatapauksessa YÖKS. Kun sitten lopulta sieltä metsästä selvittiin tutulle tielle, oli
jo sitämieltä, että sateesta heti lyhintä reittiä ripeästi kotiin. Mummo taas oli sitämieltä, että pidemmän reitin kautta, kun koiruudet jo meni edeltä.
No pienen erimielisyyden jälkeen tehtiin mummon mielen mukaan, mummo tästä hyväntahtoisuudesta halusi sovinnoneleenä palkita ponin rennolla laukkapätkällä. Juu, käynnistä sitten rento nosto ja... släm: sadasosa sekunnissa nollasta sataan kymmeneen, jos riittikään... Ensimmäiset 200m mummo yritti hakea edes alkeellista tasapainoa ja seuraavat 300m yritti hakea jotain istuntaa ja viimeiset 200m jarruja, kun alkoi jo tie uhkaavasti päättyä ja metsä häämöttää. Tulipahan taas kerralla selväks, että jos luulee jotain määräävänsä, niin korkeintaan se on suunta...en muistanutkaan tätä rouvan jaloa taitoa, kun luulin jo sen siirtyneen pullaponiluokkaan . Eli oli ihan ponin näköinen kompromissi, jos mennään pidemmän kautta, ihan sama, ajassa ei kuitenkaan hävitä yhtään. Haluis näet kylätiellä vielä toisenkin kilometrin räkälaukkapätkän, nyt kun mummo oli leikissä mukana, ei juttu ollutkaan enää ihan niin hauska, mutta ripeästi kuitenkin lähestyttiin kotia...oikesti uskoin sen olevan aikas rapakunnossa, eikä enää harrastavan tämmöstä, vaikka olenkin jotenkin aistinut ilmassa olevan sisäistä jännitystä. No, luulo ei ole tiedon väärti. Tänään sitten jännitys oli ulkoista, kun mietin mitäs tommonen kipeille kintuille tekee. No, ei ilmeisesti mitään, paitsi että nyt lenkillä riitti kohtuullisempi vauhti

Siis Sarallehan ei kunto liity tuohon laukkamiseen pätkääkään. The Tammahan menee eteenpäin vaikka hampaillansa jo ei muuten pääse. Joskus taannoin oltiin jäällä ratsastaa, muistaakseni kokoonpanolla Jaana M. - Oona, Ida - Sara, Anu - Candy ja minä - Vilura. Mentiin Kantolan rannasta Rairannan rantaan ja sieltä laukka kisa kotiin. Ekat 200m ruunat viitsi ees yrittää, mutta into loppui kun Sara poni laukkasi hampaat irvessä Oonan rinnalla. Pojat päätti luovuttaa. Se on se Suomalainen Sisu!

... ja kiva kuulla tännekin päin Thetamman tempauksista, vaikka niistä olen joskus Kantolassa kuullutkin, silloin vaan ei ajatellut, että meitin elämät tälleen törmää ja ne pitäis tallentaa kovalevylle vastaista tarvetta varten . Nyt on tossa pöydällä odottaa talliin vietäväksi vallan erinomaisen tuoksuiset yrttisekoitukset nivelille, keuhkoille (syksyn viimoja vastaan) ja tammamaisuuteen...Taidanpa keittää niistä itelleni kans teen, samat vaivat kumminkin kummallakin . Mitähän tosta kotiferrarista sitten saa irti, jos vaikka kinttujen kunto paranis .

... juu varsinkin tosta Thetammasta. Tänän siitä sitten saa kun viisas ja varovainen keski-ikäinen alkaa riehumaan maastossa ja luulee että: 1. Ettei ratsastukseen tarvii keskittyä vaan voi ohjeistaa lennossa tota parempaa puoliskoa kärryttelyn saloihin . 2. Thetamma on pullaponi ja täti mestariratsastaja, jonka tasapaino 15- vuotiaan luokkaa. 3. Ja kas, mummon kotiferrarista löytyi turbonappulan lisäksi takajouset . Juppe siis isännyyden kanssa messissä, ja eikös nämä kaks lähde förstäämään niin, että ne piti ottaa laukalla kiinni. Kun ne sitten saavuttettiin, niin mummo antoi ponille reilusti ohjaa ja alkoi ohjeistaa edellä ajavaa kuskia, niin ponihan pyynnöstä pisti päänsä alas, ja kas, pyrstön ylös ihan vaan siitä ilosta ettei mentykään vauhdilla ohi ja mummo alas läts . Niin ja tämä etumainen kuski pysähtyy, kysyy et mitäs sanoit? Ja mitäs siellä kedolla ketarat oikoisena teet? No, kyllä hävetti ja ******* , ei se ollut edes paha jousitus, ennenminkin pikku yllätys No, näitähän sattuu ja niihin tottuu vaikka sen paremman puoliskon käkätys jotenkin viiltääkin aikas syvältä... Mutta eihän mummolla kaikki pöllöt ole tornissa, joten tottakai tämä oli VAIN yksittäinen tapaus, eihän poni ajattele, eihän? Ja elää hetkessä? Eikä suunnittele? HAH, HAH,HAH sanoo taas uutta oppinut mummo. Joo, matka jatkui edelleen reippaissa merkeissä, Thetamma vetäjänä, mutta eikös tämä adjutantti ja sen *****kuski löydä jostain tavallisen kaasun ja menee ohi. Tattis sanoo mummo ja lähdetään perään ja kiljuu, että hiljennä!, pysähdy! me mennään edellää EI SAA ohittaa! Eikä siis keskity omaan ratsimiseen mitenkään ja sanoisko kauniisti, että tilaisuus tekee varkaan, poni vetäs itellensä lisää ohjaa, pään alas, perän ylös , turha jarru veks ja LÄTS siellä se jarru taas kedossa . Siellä kedossa mummo keräs pöllöt torniin ja jonkun ratsiopen ääni kaikui taustalla, että myötää ÄLÄ ANNA OHJAA Hah, onnellinen loppu, ukolla oli tosihauskaa ja mummo pysyi loppumatkan kyydis.

...lueskelinpa tuossa aikaisempia kirjoitelmia, jopas oli hehkutusta. Onneksi pudotusta ei ole kun 137 cm.....

Jaa, mites ne sanonnat meni: Et ihminen on oppivainen eläin!?! Vai oliks se kuintenki nii, ettei kahta ilman kolmatta...

...löysinhän itseni viime syksynä pariviikkoa Saran kotiutumisen jälkeen tuolta kylätienojasta 2,5 km kotoa . Poni paineli kotiin, siis meille (onneksi ei Kantolaan) ja söi siellä pihalla tyytyväisenä ruohoa, kun könkkäsin sen perässä kotiin. Pelästytti puolen kylää ja isännän känny kävi kuumana kun naapurit ilmoitteli ilman ratsastajaa kotiinpäin käyskentelevästä ponista .
Isännyys toisella puolella kuntaa vastailee puhelimeen et mistäs hän tietää miks se siellä kuljeskelee ja missä mummo on...Mummollahan ei tietenkään ollut kännykkää mukana. . Jollei tätä lasketa kolmanneksi, odotan mielenkiinnolla tämän päivän lenkkiä .

...tästä kuulakkaasta syyssäästä nauttien maastolenkin med två hundet. Juu ja Tena pysyi kyydissä ja tena olikin tarpeellinen Muuten ihan -reissu, koirista ei kumpikaan ottanut ritoloita. Thetamman kanssa yhteisymmärrys pikkusen hakusessa kotimatkalla. Isännyys meni traktorilla ohi ja kotona vaan kommentoi, että onhan se ilo katsoa ratsukon hyvää yhteistyötä (edelleen manailen ko. hlön kokoa). Mutta selittäkää te viisaammat, miks pitää pyöriä muka peläten tuulta, mutta kun se tapahtuu naapurin nurmikolla ja saa vihdoin pään alas ja syödä, ei tuulella ole mitään merkitystä ? Miten sitä on jotenkin vedätetty olo taas Onneksi on toi kannustava puoliso . Ai niin, kaikille jotka väittää Jupen syövän itsensä halki, jos mahdollisuus on, ei ole tosi. Todistettu. Maanatai- aamulla kun menin pimeydessä talliin, sain melkein slaagin. Siinä eteisessä hamuilin valokatkaisijaa ja osuin johonkin pehmeään . Tulipahan susista lähtien kaiki mieleen, mutta kuinkas ollakaan, adjutantilla on myös jotain kykyjä availla ovia sen lisäksi, että aidan alitukset käy tosi kätevästi. Siellähän herra seisoskeli tyytyväisenä ja oli repinyt muovikassin rikki ja kaikki kanin porkkana-omenalastut pikku masuunsa. Siis noin kilon. Sinfonie rehuja oli yritetty (onneksi ei ollut kuin pussin pohjalla vähän, joten ei onnistunut). Kauroja ei säkeistä edes yritetty, thanks God. Yöllä oli myös ulkoiltu, näkyi tassun jäljet lumessa (meillähän on ovi aina "seljällään", paitsi isoilla pakkasilla). Summasurum, jos tilaisuus tulee Juppe onkin periaatteessa kulinaristi eikä ahmatti. Heinät nimittäin boksissa syömättä. .

kaks viimistä kirjotusta on kyl ihan yliparhaat, kierin täl lattialla hyvä juppee

... miettii täällä, että mites huumori kestäis jos niitä olisi viisi...ja miten niiden kestää, joiden tallissa kaviokkaita on viisi Täällä viikonloppu ja tämäkin päivä "fiilattu" yhteistyötä taas kerran pyörimällä tossa naapurin kedolla. Tänäänkin suunnittelin pitkää rentoa maastolenkkiä kauniissa talvisäässä, kas kun vietin viimeistä kesälomapäivääni. Juu, saahan sitä suunnitella. Rouva oli jo tarhassa haettaessa sitämieltä, että viihdytä iteitteäs, meikkä keskittyy tänään syömiseen. Ja jos on pakko lähteä, niin viihdytystä tulet saamaan, tarkista tenas mummo. Olihan toki maailma tänään aivan toisenlainen kun eilen tai lauantaina, kaikki lumikasat näytti vähintäänkin sapelihammastiikereiltä ja loput valkoisella naamioituneilta vihreiltä miehiltä. Ja kaikki tämä ennenkun ehdittiin edes kylätielle, jonne matkaa korkeintaan 100m Mites se niin aina menee, että jos toi otus saa kaks erää kotiin, niin yritystä loppujen 98 erän kotiinpelaamiseksi on aivan uskomattomasti? Juu, luovuin sovinnolla siitä piiiitkästä reeennosta maastolenkistä ja skapattiin tossa kedolla ihan hikipäässä. Tosin sekin oli mummolla. Yllätys. Harmitti vaan, että uskoin taas sadetutkaan ja sen lupamaan lumipyryyn, enkä koettanut saada jotakuta pitämään meille korjaussarjaa, ihan molemmille, taitais olla taas paikallaan...