Enkä muuten vielä luovuta...

...päästin taas hehkutusostolle. Pudotus ei siis ollutkaan ihan pohjakerrokseen. Nyt siis puhun Thetammasta Koiruuksia ei lasketa. OI yes, mitä kurapeltoduunia siltä taas tänään .Kulki kuin unelma. Tuon testattavaksi Kantolaan, päästään reaaliteetteihin. Onneksi toi pudotus on jo tuttua.. Sinäänsä mainio tapaus, että "pakottaa" omistajan edes yrittämään ratsastamista . Edes kerran kuussa, siis kuukaudessa, periaatteessahan kuusta, tai muualta maata kiertävältä radalta löytää itsensä kolmen vapaapäivän jälkeen. Tai takki ja itsetuntohajalla ihan maasta. So what. Pääasia että löytää itsensä. Eikös se tätiratsastajien tarkoitus ole. Parisuhderatsu, sanoo isännyys. Ei jaksa mummo enää lenkin jälkeen kotona tyhijstä pirstata . Miehen paras suojelusväline. . Suosittelee....

...koettakaa kestää, ei tämä tästä parane. Nyt lähtee hakemaan kunnon höröjä tuolta pimeydestä. .

voi jollain olla sana hallussa ja ilmiesesti huumorintaju kohdallaan. Tai sitten ne kaikki pöllöt on jo tornista karanneet?? Mut torstaina nähdään onko kaikki opit jo karanneet molempien pääkopasta!!
Mut oletko ajatellut Anitta kirjoittaa vaikka kirjaa tästä sun tätiratsastajan arjesta?

...ei oikeesti ole tullut mieleen kirjoittaa kirjaa tästä puskailusta, mutta sen sijaan mulla on kyllä tuolla tallessa kahden nuoren kirjeenvaihto sodan ajalta
( jotain 5 mapillista), josta olen ajatellut kehittää jotain kunhan olis aikaa. Eläkekään ei ole ratkaisu, koska mitä olen noita lähipiirin eläkeläisiä seurannut, niillä vasta kiirus on Juu, voiskin jäädä vuorotteluvapaalle, kirjoitella vaan ja ratsia päivät pääskytysten, ei tosiaan pässinpää...
Niin, alas pilvistä, oltiin siis torstaina Kantolassa, juu ja mummo on vino edelleen, vaihteeksi vaan nyt toiseen suuntaan kuin ennen . Juu ja poni oli ihan kuin ennen, kuulemma eli ferrarissa siis turboruuvi apposen auki . Jarrut siis edelleen hakusessa. Eli niiden hakemiseense tunti suurinpiirtein huonolla menestyksellä meni. Meillä molemmilla oli kuitenkin tosi kivaa olla välillä "ihmisten ilmoilla". Perjantaina tosin molemmat "hävittivät" itsensä tarhaan kun olin sitä siivoamassa. Tavallisesti säädetään kokoajan porkkanabisneksiä siinä ympärillä. Tulkitsisin sen niin, ettei jokapäivä torstain tapaista aktiviteettia kaivata. Juppe nimittäin kävi aamukaholla Koposta treffaamassa klnikalla. Komeesti kahden kopun kärryllä kaarreettiin pihaan, ilmeisesti muut asiakkaat odotti sieltä ihan jotain muuta kun pientä pyöryläistä. Tunti taas siellä syynättiin ja putsattiin silmiä ja saatiin uusi lääke, mikä näyttäis näin lauantai perspektiivistä tehoavan, maanantai saattaa olla ihan jotain muuta.... Meidän isännällä siis varsinainen poninkuljetus pekkanen. Se kun ei uskalla eläinsuojelullisista syistä päästää meikäläistä vetoauton kahvoihin eli sai siis varsinaista parisuhteen laatuaikaa, kuulemma. Tänään oltiinkin vuorostaan sitä parisuhteen laatuaikaa harrastamassa kuusenkatselu reissulla, eli rämmittiin siis metsässä kaikki neljä omin kontein, kiipeiltiin kinttupolkuja pitkin ja poikin...Nyt oli sitten Juppella vuorostaan kaasuhanat auki, mutta pettymykseksenne en rähmäilyt Eikä muuten löytynyt kuustakaan. Mutta oli laatuaikaa. Piti muuten tulla koiruuksien kanssa katsomaan kulkuettakin, ihan niitä taas kerran yrittää sivistää, mutta nämä onnelliset otti taas ritolat ja olivat häviksissä . Aikani nitä odotettetuni kiersin corsailemassa niitä tuolla kyläteillä niin sinä aikana nämä olikin ilmaantuneet kotiin. Jotenkin epäilen, että ne lumpustaa jossain niin, että näkevät tai kuulevat kun corsailen niitä hakemassa ja sitten pikapikaa singahtatavat kotiin ennen meikäläistä, kuin tietäisivät mitä varten siellä kurvailen. Ei ole nimittäin eka kerta kun näin käy....Pyrstökarvoistaanko ne tämmöset repäsee, jos eivät osaa ajatella? Kysyy yks itsensä vedätetyksi tunteva tena pimiältkulmalt

....nimittäin tänään se rento ja piiiitkä kävelymaasto . Rouvassa ollut tässä joulunalla useamman viikon kaikennmaailman pöllöilyenergiaa vaikka muille jakaa Mietin just tänään tuolla hiljaisessa metsässä, että miksei se aina voi olla tälläinen, että selvitään reissusta vaan parilla pyräyksellä? Tai mahdetaanko joskus hamaassa tulevaisuudessa selvitä ihan ilman pyräyksiä? Niin ja huomioitavaa, että eilen oli thetammalla vapaapäivä, kun mummo piti kultaiseniän kerhoa, eikä ehtinyt tuulettamaan pikkupääkoppaansa. . Toivottavasti teillä muilla yhtäshyvät maastoreissut ja JEE, ei muuten pimene enää päivä, koht silleen on kesä ja paarmat ...

...isännyys kyllästynyt kolmenviikon lomallaan kuuntelemaan Tenan ratsastuskokemuksia. Ehdotti että kirjoittaisit vaihteeksi vaikka jonnekin jotain . Ja arpa suosi teitä. Juu, täällä kaikki siis suht entisellään, edelleen pyrin ymmärtämään ton queensaran aivoituksia....Syksyn aikana kerättyä pöllöilyenergiaa yritetty purkaa vaihtelevalla menestyksellä ja etsiä sitä optimaalista liikkumisen määrää. Kas kun Rouvaa liikaliikutus jumittaa ja pöllöilyttää x2 enemmän. Liiat lomat pöllöilyttää Rouvaa puolestaan x2 enemmän ja jumittaa. Revi siitä sitten. Isoilla pakkasilla jatkettiin sitä mummomaastoilua, ja sekös oli sitten liikkumisen suhteen rouvan mielestä yhtä tyhjän kanssa . Energiaa yritetty kinttuvaivaisella purkaa räkälaukalla kaikilla naapurien pelloilla ja teillä. No, seuraavalla kerralla sitten näkemyseroa siitä, jatketaanko samaan malliin koko loppuvuosi kun kerran hyvin alkuun päästiin ja yhteinen sävel löytyi? . Ehdottaa siis Thetamma. Themummo taas sitä mieltä että vähemmälläkin ehdittäisiin . Juu ja tietty käytökseen haettu internetin ihmeellisestä maailmasta jos jotakin syytä. En edes viitti laittaa tänne sitä diagnoosien määrää, miten monta sopivaa olen muutaman edellisen viikon aikana sieltä löytänyt. Poni kuitenkin vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa, diagnooseseista huolimatta. Ai niin, uusivuosi meni ihan cool (joku entinen omistaja jäi ilman 1001 tekstiviestiä ja ponit kiloa porkkanaa) eli toivoa varmaan on, että tätiomistaja kehittyy tässä suhteessa, joo. Eli poneilla uudenvuodenaattona ihan normipäivä (lisätyllä heinällä), ei mitään spesiaalia. Saa taputtaa tädille tästä. Ex-owner voi kertoa teille mitä on tekstiviestiterrorismi vuoden vaihtuessa. . Siihen sitten voikin ne taputukset jättää, koska mummo läksi varsinaisena kuningasideana katsomaan vuodenvaihtuessa Heinätekijänaapurin raketteja. Tommonen räiskytys ei sovi mummoille. Tiedoks vaan tuleville sellaisille. Kirkkaat valot ja kova ääni . Kaks päivää meni toipumiseen . . Suosittelen siis kuitenkin vuodenvaihtamista tallissa kopujen kanssa porkkanoita syöden. Siitä toipuu nopemmin. Eikä muuten kannata lähteä uudenvuoden päivänä piiitkälle metsäkävelylle narun kanssa. Varsinkaan jos on Juppe narun toisessa päässä. Isännys taas teki fiksun valinnan ja otti thetamman. Juppe siis löysi itsestään vaihteeksi varsinaisen esteponin . On se hyvä kun poni tekee uusia löytöjä itsestään. Arvaako kukaan mitä tämä käytännössä tarkoittaa, varsinkin kun kahvoissa on kirkkaista valoista ja räiskinnästä edellisenä yönä heikentynyt mummo? Siis vastaantulevien lätäkköjen, risujen, kuoppien tai vastaavan ylittäminen vaati älyttömän( siis suhteessa Juppen fysiikkaan) loikan. Ennakkoon tietty varoittamatta, eikä tietty ne kaikki. Vaan sopivat. Ettei narunjatko pysty ennakoimaan. Ja loikan jälkeen kattelee korvat tötteröllä että mitäs löysit? Luulenpa että olen rähmäilyssä teitä muita 100-2 johdossa ja heti vuoden ekana päivänä. Ja eniten hauskuutta aviomiehelleen aiheuttanut vaimo uudenvuodenpäivänä. . Lisäksi tossa torstaina esitettiin varsin laadukas Thetamman kouluohjelma toiselle naapurille, sillä oli varsin eturivin paikka keittiössään. Odottu varmaan että kynnetään vuodenaluksi heitin nurmikko kuten joskus silloin alkuaikoina. Ei ollut nimittäin ihan Thetamman lempparikeli. Valitsin kuitenkin helpomman vaihtoehdon, eli ennemmin lenkki thetamman vakio kouluohjelmalla kuin "ylimääräinen" vapaapäivä ja seuraavana päivänä kuvioita olisi keksitty jo tuplamäärä . Juu, tiedetään, kuri vissiin höllentynyt. Johtajuus hukassa. Onneks huumorintaju tallella vaikkei kaikki pöllöt välttämättä tornissa.Kaikilla.

...että on tullut oikea talvi. Toi Thetamma ei kyllä ole samaa mieltä, se kun ei millään tajua, että siellä lumen alla voi olla jäätä, eikä hokit ole sama kuin jäänastat . Ja lumipallojen päällä laukkaaminen on vähintäänkin arveluttavaa Tenamummojen mielestä, tilsakumeista huolimatta. Pyrähdyksiä se ei kuitenkaan haittaa, siinä kun ehtii huitaista pätkän laukkaa ennenkuin yläkerran tikapuuaivoissa tapahtuu mitään ja mummo alkaa etsiä jarruja. Nykyään tämä juttu on jalostettu siten, että ylen rennon oloisena pyydetään käynnissä enemmän ja enemmän ohjaa, pitäähän sitä kaulaa venytellä ja kun sitä ohjaa on, niin SLÄM, täyttä eteen. Aina on jossain puskissa, tarpeen vaatiessa. Jokatapauksessa nyt ollaan täällä nautittu myös metsässä rämpimisestä, siellä kun noita SLÄMejä ei esiinny. Siitä saisi kanssa kirjan, jos koottaisiin on Thetamman metkut yksien kansien väliin . Sillä on niitä merkittävä skaala. Jotenkin kunnioitettavaa kinttuvaivaiselta elukalta, joka ei ajattele vaan elää hetkessä . Juu ja nyt meilllä on myös ollut pariviikkoa kirkassilmä silkohapsi, taisi Koposen myrkyt vihdoin siihen Juppen silmien vuotamiseen tehota. Muutenkin siinä otuksessa on virtaa kun pienessä kylässä, siis oikeesti voitte kuvitella, miltä ruskeakarvapallo näyttää, kun sen sisäinen raviponi löytyy ja jalat tikittää täysillä kun mummon vanha Singer. Ei muuten lenkki kauaa kestä, mikäli se on Juppen päätettävissä, voin kertoa. Eli täällä elellään "entiseen" malliin. Paitsi että harjoiteltiin Saran kanssa yhtenä päivänä irtojuoksutusta. Juu, ja joo, oli pikkusen hakusessa toi kontakti. Muuta, summasurum, yksi kierros sentään onnistui ympyrällä, siihen on hyvä päättää. Tosin se tapahtui ihan laitumen portilla ( joka veti ponia puoleensa kuin magneetti) ja oisko ympyrän kehä ollut jotain 3 metriä, max. Olinkin sitä taluttanut noin 50 kertaa keskelle laidunta ja tamma veti pukkilaukkaa puolenkierroksen jälkeen portille, ennenkuin hoksasin, että mitäs sitä kauemmas, ollaan paikassa jossa poni viihtyy. Mut tästä on hyvä alkaa...

....että puskailu ei olekaan ratsastamista, vaan kyydissä kiikkumista. Hyödynsin siis tänään ton meidän sänkkärin( ratsin siis myös omilla pelloilla, enkä yksiomaan tuhoa naapurien peltoja), ihan ns. kenttäversiona. Ajattelin siis pitää itselleni ihan ratsastustunnin, mielikuva harjoittelulla, hyödyntänen päänuppini kovalevylle kestotallennettua ratsiopen ääntä. . Tehtiin siis kiemuroita, siirtymisiä, suoraan ratsimista yms. ja pienen alkukankeuden jälkeen Thetammakin oli ideassa mukana. Pitihän sitä nyt toki muutaman kerran ehdottaa kunnon räkälaukkaa, sitävartenhan sänkkärit on olemassa. , sanoo Thetamma. Tämä ei ollut yllätys, mutta se oli, että MUMMON LOPPUS KUNTO! Auts. Lähentäjälihakset ilmottaa olemassaolostaan, pohkeet huutaa hoosiannaa ja ukko valittaa, että haisen. . Olen siis kehuskellut kaikille hyvästä kunnostani . Tuli muuten mieleen mielikuva muutaman vuoden takaa kun verestin tätä harrastustani uudestaan ja Candyn kanssa piti tunnilla ravata vartti. Arvatkaa jaksoinko ? Kuulin muuten äänen päässäni, joka kehoitti ihan vaan kävelemään jollei jaksa keventää. Sekin oli siellä kestotallenteessa. Pohjalla olemisessa on se hyväpuoli, ettei ole kuin yksi suunta, ylöspäin. .

... ja sapelihammastiikereitä tarhassa. Mites teillä muilla? Aamun ratoksi Saraponi siis keksi tässä yhtenä päivänä, että meidän tarhassa niitä on pilvin pimein. Eli meni sinne ok, mutta kun toin Jupetinta perässä, niin piti tunkea syliin, kun siellä niitä hirvityksiä on. Käytännössä siis tungin adjunttia sisään portista, Sara pyöri portilla kans. Päätti sitten siitä seläntakaa ottaa ritolat. Kun yritin estää, niin Juppe tietty etupuolelta perään. Kuului vaan pimeydestä kavion kopsetta...uskokaa tai älkää, aviopuoliso on tosi onnellinen kun sille ilmoittaa klo 6, että nousetko ylös ponijahtiin? Tuolta ne naapurin kynnöspellosta löytyi, Juppe vähän sillä asenteella, että mua on huijattu, aamupala onkin tarhassa, täällä ei ole yhtään vihreää. No, Juppe sitten suosiolla saatiin hanskaan, niin Rouva veteli räkäpukkilaukkaa ensin pitkin kylätietä, sitten ympäri pihaa....Juu ja ne sapelihammastiikerit olikin sitten jo tarhasta poistuneet . Kellään kokemusta pitsinnypläyksestä harrastuksena?

Mites sattu, mää kyllä nyplään. Saat toki tukiopetusta tarvittaessa

Se vaan on tuo poninomistajan arki hauskaa puuhaa, näemmä. Ei tuu ainakaan aika pitkäks kuninkaallista ja adjutanttia palvellessa...

...mulla on isotädin perintönä jotain nappuloita tuolla, tyyny ja taito puuttuu, ne nappulat otin siellä pesänryöstössä ihan ahneuttani. Piti kato esittää, että haluan jatkaa perinteitä, enkä pelkästään vonku kristallia, rokokoota ja arabiaa... . Juu, ton kunikaallisuuden vielä kestäis, mutku on noi Lumppujooseppi mustuainen ja Junttieinari ruskuainen kans...En viittinyt edes viimeks kertoa, kun ruskuinen oli Kuopion reissulla viime viikonlopun, haettiin se Turusta tiistaina, niin eikös nämä onneliset ottaneet paluunkunniaksi illalla ritolat ja etsivät uuden mummolan tuolta 10 km päästä( tietä pitkin), pääsivät nääs oikoa tosta ton lätkäkön yli, eikä matkaa juuri mitään. Mummo siellä korjasi väsyneet kulkijat huomaansa illalla. Meikä puolestaan kuikuloi joka rashduksesta yöllä ovelle, ovatko palanneet, corsailee ynpärikylää illalla ja aamulla sen minkä kunikaalliskalastukselta ehtii... Sarankin pöllöilystä luulin, että siellä tarhan takametässä on vähintää susilauma vaanimassa seuraavaa uhria tai pari puolisyötyä lappalaista...Onneksi ei ja taisin vaan olla "erilainen" aamutoimissa ja Sarahan on huipputarkka kaikesta "ilmastonmuutoksesta". Onhan se täysin kuolleena syntynyt ajatus esim. lähteä kiukussa tai huolissaan lenkille. Sehän ottaa ihan 100% sen kiukun ja huolen, eli sitten sitä on ilmassa jo 200%... Huomenna sitten olen suunnitellut kunnon laukka maastoa, toi mökintie oli niin hyvässä kunnossa, että pitää kokeilla. Kerron sitten huomenna mistä itteni löysin .

Täytyy varmaan täällä jo valmiiksi odotella puhelimen näytöllä "112" teksi, valmiina laukaisemaan.

....oikeesti otin kännyn mukaan, jätin koirukset kotiin, jotta voin keskittyä ollennaiseen, eli mukana pysymiseen ja kerroin suunnitellun reitin ja arvioidun keston kotijoukoille . Luulen siis oppineeni jotain.
Juu ja tämä oli tosi hyvin suunniteltu:
Ensin alkuverryttely kävellen takametsän kautta kylätielle, jotta tiedän mitkä on Rouvan fiilikset. Juu, alku jumitusta ja pälläilyä, koska tehtiin reissu "väärinpäin", eli yleensä tämä reitti kuuluu paluumatkaan. Paljon STOPpeja, ei SLÄMejä (= stopit tarkoittaa sadaosasekunnin pysähdystä täydestä vauhdista, jonkun tiellä olevan takia sekunninsadasosaksi, kunnes matka jatkuu. SLÄMit olenkin teille joskus avannut). Eli nämä pitää ennakoida. Kun korvat heilahtaa, selkä jännittyy, niin pohkeet kiinni, yks painokelvoton sana ja matka jatkuu ok. Ellei tätä ehdi tehdä, pitää ottaa "inkkariratsastusasento"( = takanojo, pyrstösatulaan, kintut eteen) MUTTA, vaan siksi vajaaksi sekunniksi, koska matka jatkuu kohtsilleen edellistä vauhtia ja ellet ole mukana, saatat huomata istuinpaikkasi hävinneen jalkojesi välistä...

Suunnitelma A: alku käynti metsässä, kylätie ravissa, tosta sikalahirvityksestä huolimatta ja mökintien kaikki ylämäet ja suorat laukaten, kääntyminen mökin pihassa ja takaisin samalla taktiikalla. Hieno suunnitelma, eikös?
Otettiin sitten käyttöön kuitenkin suunnitelma B. Eli mentiin suunnitelma A:n mukaan alkumatka mökille asti,( matkaa 2km, josta laukkapätkää 1km) Juu, ja pystyin ennekoimaan stopit. Mutta ei sitten "viitittykään" kääntyä, vaan jatkettiin metsänkautta kotiinpäin, vauhti kun yllätys, yllätys vaan kiihtyi loppua kohden, enkä ollut enää ollenkaan varma, olisko ferrarissa jarruista tietoakaan paluumatkalla.

Kiertomatkalla otettiin vielä muutama "hallittu" ravipätkä, käveltiin kieronkautta metsien läpi kotiinpäin ja lopulta hirvityssikalan ohi ravissa ihan hallitusti. Oltiin muuten molemmat aikas tyytyväisiä reissuun, uskokaa tai älkää.

Käytiin sitten vielä revittämässä Juppen kaa, kas noi koiruudet menomatkalla menee "omia polkujaan", mutta sitten takaspäin tullessa haastavat kunnon skabaan, josta Juppe innostuu ihan sikana. Tehtiin siis toinenkin onnistunut vauhtilenkki.

Mitäs olis teidän todenäköisyyslaskelmat näyttäneet?

PS. Huomaattehan uuden kirjoitustyylin? Sain keskimmäiseltä jälkikasvultani "tikuista" palautetta eiliset kirjoituksestani, kun sattui sen näkemään. Siis kappalejaosta, ei kirjoitusvirheistä. Kyseli kenen teinin kanssa siellä keskustelen ja mistä? Juu, pitsinnypläyksestä teini-Ekkun kaa ELÄKÖÖN IKITEINIT!

...saatiin siis hiki QueenS:lle. Nyt on vaihdettu loimea vartin välein. Onneks täteillä niitä on.Yläkerrasta ei kannata puhuakaan. Voi hippelishei, saatiin fruTe:lle päänsärky ja poni kulkemaan oikeinpäin(?). Mitäs sitä puskis muuta... Se vaan on aikas hienoo kun se ottaa myös pyrstön messiiin

Sitä on melkein unohtanut miten hienoa tämä kevät on....Taas voi hehkuttaa, oltiin tosi hienolla maastolenkillä! Alkuviikosta maasto olikin ihan syvältä, Thetamman mielestä. Sitten pyörittiin pari päivää tossa pellolla ja eilen ja tänään noi maastot maistui taas ihan hyvältä, ilmeisesti . Onneks noita elukoita on tullut hankituksi, koska koiruudet puolestaan oli ihan sikoja lenkillä. Heidät on jo pistetty karanteeniin ratsilenkeiltä, koska toi ruskuainen keksi tossa vähänaikaa sitten, että tonne metsään voi jäädä pidemmäksikin aikaa, eikä tarviikaan tulla laumassa kotiin. Nyt tänään sitten läksi jo kävelylenkiltäkin omalle reissulle. Onneksi on lunta, joten olen harrastanut tänään myös jäljestystä. Lähistöltä se löytyi, mutta kovasti oli kuulo pois päältä supijahdissa. Ennen se sentään on tullut vihellyksestä kotiin, nyt olis varmaan menny useampi tunti, ennekuin olis kuulo tullut päälle. Ärsyttävä luupää. Poni puolestaan sitten pelasti sen, mitä tässä eläintarhassa pelastettavaa on.... Kauhun tasapaino säilyy. Yks kun on siivosti niin toinen ihan puupää.

Tämmöiset hankilaukat on kans ihan uus juttu tämmöisen uusvanhan poniomistajan elämässä. Ei sitä edes nuoruudessa tullut harrastettua kun Artukaisissa noita peltoja on vähemmän...Nyt sitte revitellään senkin edestä. Kun sattuu olemaan vielä tommonen laukkaponi messissä .

...että sain tänään liikutukseen apuvoimia. Viimeaikoina tullut tota liikuntaa jo yliannoksilla. Ensin koiruudet, kun ottavat ponin kanssa ritolat. Sitten Thetamma ja lopuksi adjutantti kärryineen...Tänään tuntui ihan lepopäivältä kun VAAN piti olla koiruuksien kanssa apuvoimien messissä. . Kiitos vaan apuvoimille.

...mikä kausi muilla? Meillä alkanut perinteinen karkailukausi. Tosin vähän etuajassa, koska vihreetä ei näy vielä missään... Ensin alkoi ruskuainen ja mustuainen tutkia senttisentiltä ympäristön metsät. Erinäisin itsensähävittämistempuin otettiin ritolat ja parhaimmillaan reissu kesti pari päivää, ennenkuin joku ystävällinen sielu soitti, että täällä teidän lappalaiset liftaa autojen kyytiin kovasti surkeina... Ja matkaa kotiin about 5km. Itse hakenut niitä yökaudet. Lappalaisomistajan onnea.
No, ponit otti oppia ja aamuna yhtenä työnsin oikealta Juppea tarhaan ja Sara pyöri portilla kans, niin eikös tämä onnellinen päättänyt, että tarha on täynnä ja eikun mun vasemmalta puolelta ulos. Adjutantin toimii sitten aivot sadasosasekunnissa, enkä ehtinyt sanoa edes e.pe.k.l. kun molemmat oli jo näkymättömissä. Juu, ja voitte kuvitella miten onnellinen on puoliso, kun vaimo kiekuu kuin kukko klo 6, että nouses armaani ylös ja tule etsiin paria kopukkaa, kun ne otti puolestaan ritolat. No, onneks toi isännyys on "se kiva", joka tuo päiväheinät, antaa porkkanoita ja ei ikinä vaadi töihin, joten sen tykö oli ihan kiva tulla. Minä sain olla taas se ikävyys, joka sitten ne riimut laittoi... Lauantaina Juppe jonotti jo viideltä ip. tallin oven takana ja Sara kertoi meidän keskimmäiselle, joka tuli puolestaan omasta tallistaan( jossa kans hevosvoimia, tosin pienemmässä paketissa kun mulla), että apua se apulainen otti taas hatkat. Tämä sitten jatkoi viestiä ja tuli sanomaan, että voisko joku mennä avamaan Jupetukselle oven. Tiistaina kun isännyys tuli kotiin, molemmat oli paalilla evästämässä, vapaa heinä, jaloitelleet vähän tossa metsikössä ja pihalla, kiva päivä varmaan...Että sillai. Muilla huushållissa houdineita?

..se piti vielä avautua, että eikös tämmöinen "itsenäinen" elämä ole kissojen juttu? Ei paimenkoiran eikä ponien. Meillä kissoja kolme, joista yksi käy päivittäin ulkona, toinen joka kolmas viikko ylittää pihan ja menee tohon puuvajaan ja kolmas käy kerran vuodessa ulkona, juhannuksen aikoihin, jos ei ole viikkoon satanut . Että joku ei stemmaa...

....enkä kätke teiltä onnea, vaiikka pitäis.... . Thequeen on ollut jo ainaski 3 viikkoa aivan USKOMATTOMAN USKOMATON. Siis ihqu . Taas kerran tai siis aina . Kalpenee onnesta. Taas kerran. Sorbe.
Meillä siis kuljettu kuin unelma, JO kaksi viikkoa. Olen siis hillinnyt itseni JO kaksi viikkoa. Ennen tätä hehkutusta.
Ollaan siis pyöritty kieritty ja tehty ties mitä, mutta rouva kulkee kuin unelma. Oisko löydetty jotain yhteistä. Kahdesta odottettavista olevasta katastrofi viikosta kuoriutuikin oikeesti paksuperhonen viikko. .You know?
No, kuitenkin toi Saraponi hörähtelee aamuisin sille kaksjalkaselle aamupalan tuojalle. Bingo.
Mutta tolla meidän mustuaisella on tapana tulla antamaan aamusuukko Saraponille, se joko otetaan vastaan tai ei-> miehen ongelma.
Eilen siis aamutoimet oli myöhässä, vekkari oli sammutettu . Voi voi tai OI. Mummo kuitenkin kuntoutui talliiin . Joo, ja kuuli tietty normi höröt= perusevästäjä.
Kun siellä kaurakaapissa pyllistelin, kuulin taas höröhörön. Ja tietty silloin kerroin isännälle( kun kaksjalkaset on saaneet sen höröhörön pääsääntöisesti.). mitä pitää HÄNEN viikonlopuksi tehdä. Joo. Käännyin hiljaisuutta ihmetellen. Siellä sitä oli mummon taustalla yks suklaa - ja pikisilmä. Kysyen: Ai me vai? Oletteko ikinä tunteneet itsenne joksikin? How know? siis idiootiksi . Ja Taas kerran.

...kellään tietoa kuka käynyt vaihtamassa Saraponin samankokoiseen ja väriseen poniin? Meillä siis oikeesti yli kaks viikkoa asunut joku väriltään sama, mutta pääkopastaan ihan eri otus. .
Tänäänkin siis tosi tosi hieno maastolenkki, käyntiä, ravia, laukkaa, kaikki askellajit pyydettäessä, ja eikä laukan jälkeen sitä jatkuvaa laukan kauppaamista koko loppumatkaksi... No, ehkä tässä tehdään hetken päästä sulot, ja kaikki taas kondiksessa... .

...pony is back. Olisittepa kokeneet sen näkymättömien pienien ja sapelihammastiikereiden määrän, mitkä pikkuponirukkaa eilen maastoreissulla vaani. Voi sitä puhinan ja pihinän määrää, pari kunnon levadea ja muutama piruetti. Laukassa kunnon neliveto kiihdytykset ja sillai. Vähänkö pitikin aamulla tarhaan mennessä takakinttuja venytellä. Senhän se revitys teettää...

No huhhuh, onneks sentään tilanne normalisoitu. Mää olen täällä jänskättäny, kun eläinlääkärireissuhan siitä olis muuten tullu, jos poni liian helpoks heittäytyy...jotain vikaa sillon täytyy olla

...paljonko täällä on pähkäilty, että missä vika. .

....kun repee TEAM-URATin Mustien Pyrstöjen alajaostolle. Eikös TPS:llä ole Mustat Kobrat?

Niin, viime sunnuntaina keksin tuolla metsän pimennossa antaa Saraponin päättää mistä ja miten mennään kotio. no, homma ei minusta mennyt ihan putkeen, koska rymisteltiin sen päiväisten risukkojen läpi ja ylittettiin ojakin. Juu, ja pelästytettiin ilmeestä päätellen pari mökkiläistätiä perinpohjin. Luulivat varmaan ensin, että sieltä ryteiköstä tulee hirvilauma, sitten todennäköisesti kuulleessaan painokelvottoman tekstini, jota ponille latelin, että itse Belzubub. Eivät kalpeudeltaan edes tervehtineet, vaikka Saraponi aikoikin ystävällisesti keventää tätien taakkaa ja syödä vielä ohimennessään tätien keräämät mustikanvarvut

Tämä siis viimesunnuntaina. Tänään sitten Saraponille tyypilliseen tapaansa, että jos kerran on jotain tehty, se tehdään tai ainakiin yritetään tehdä uusiksi samassa paikassa. Joo, poni siis extempore, päätti muuttaa tänäänkin meidän reittiä. Ei siinä sinäänsä, mutta kun laskelmat petti sen verran, ettei niiden puiden välistä meinannut mahtua meikäläisen kintut, rouva itsessään olisi kyllä sujahtanut.
Olin siis siellä selässä vähän kuin taitoluistelijat vaa'assa, toinen jalka jalustimessa, toinen selän päällä ja muu kroppa ponin niskassa.

Ja eihän se olisi Saraponi, ellei se olisi sekunnissa hoksannut, että mummo on siellä selässä heikoissa hantimissa, eikun pieni spurtti tiukan paikan päälle. Mummo nyt ei enää niin eilisen teeren poika ole, etteikö olisi osannut jo tämmöistä ennakoida. Onneksi ei tullut peränkohotusta päälle, koska siitä mummo ei olisi enää selviytynyt.
Sekunninsadasosassa siis toinen jalka alas ja kroppa pystyyn. Se oli siinä.

Enpäs sitten ennakoinut pystyyn noustessani seuraavaa kuusenoksaa. Kukaan ei ole täydellinen.
En tiedä, aiheuttaako havut, esim. jos tekee kransseja paljain käsin, käsiin semmoisia paukamia ja punotusta. Mulle tekee. Ja naamaan kans. Ennen ei ole tullut koettua. Nyt tiedetään. Odotellaan mitä kortisonirasva vaikuttaa. Käsiin aikas hyvin. Toivottavasti myös naamavärkkiin. Armastus tossa kuvaili ulkonäköäni sanalla "mielenkiintoinen". Mitä lie tarkoittanut.

Ja mä kun olin ihan satavarma, et nyt on Anitta saanu tehdä äkkituttavuutta äitimaan kanssa ja on kankku arkana tyynyn päällä istumassa ja kirjottamassa vuodatusta katalasta maailmasta
Hyvähyvä, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki kyydissä pysymisestä. Liekkö tuo Saran puolelta niitä "vanhuuden merkkejä" kun ei hoksannu/halunnu pukittaa oivan tilaisuuden tullen - ees pikkusen -.

Juu, ne (nimenomaan kuusen)havut tekee semmoisia punasia, vähän niinku polttavia, paukamia. Ihan vaatteiden ja hanskojen läpikin. Jokavuotinen homma kransseja tehdessä ja joulukuusen kanssa touhutessa. Joskus muistan kuulleeni sen aineen nimenkin, mistä se tulee, mutta äkillisellä googlaamisella ei löytynyt. Kokeile jotain antihistamiinia, jos vaikka se auttais. (Antihistamiinista tuli mieleeni. Isäntä on allerginen hyttysenpistoille ja käyttää Kestine-merkkistä antihistamiinia (vaikuttava aine Ebastin) siihen tolkuttomaan kutinaan mikä hänelle tulee jos yksikin hyttynen pääsee tinttaamaan. Toimii tosi hyvin kunhan muistaa ottaa tabun aikaisemmin kun tietää menevänsä hyttysiä lähelle.)