Enkä muuten vielä luovuta...

....kardinaali munaus. Nukuin aamulla pommiin.
Ponien aamiainen siis tunnin myöhässä. Tästäkö Herra Jupetin otti täysin herneen "nenäänsä".Olin laittamassa Herralle aamuevästä, niin tämä käveli suoraan ovesta ja meni tarhaan. . Herralle siis tarjoiltiin ulkoistettu aamiainen, kun juoksin sen perässä kaurakippo käddessä tarhaan

Aivan pöllö kapsitus.

.....että olisin maannut kokovartalokipsissä kuukauden noitten suunniteltujen hyppyharjoitusten jälkeen. Juu, en koska ko. harjoituksia ei ole pidetty . Tuli tekninen ongelma, kun hypättäessä tarvis lyhentää jalustimia ja ne on nyt viimeisessä rei'ässä, eikä kukaan ole muistanut laittaa lisäreikiä . Kiertäminen olisi tietysti ihan ylivoimaista...

Ei kuulkaas, tosiasia on, että näin keväällä kasaantuu kaikkien muitten hommien lisäksi myös noita pihatöitä. Ei ole kauheesti ehtinyt roikkumaan netissä. Sitäpaitsi meillä on ollut suht rauhallista, ponit on keskittynyt olennaiseen, eli ruohonsyöntiin ja pöllöilyt on jääneet vähemmälle.
Mitä nyt ruskuaista nakkas kyykäärme huuleen, tietysti päivystysaikana, eli kallista oli litra vettä, joka siihen tipalla iskettiin, lisäksi tietty särkylääkettä ja antibioottia... Se hyväpuoli siinä oli, että muistin ostaa samalla reissulla kopsukkojen matolääkkeen. Ne on muuten matolääkkeen näkökulmasta kätevä yhdistelmä, kun yks tuubi on justpresis niille kertasatsi.

Kerrankin kun koira lain ja asetusten mukaan kytkettynä ja kuljetaan vielä yleisellä tiellä. Koira kääntyi katsomaan, kun joku kahahti pientareella ja käärme iski samantein. Eikä muuten ollut aikeissakaan paeta, yritin sitä säikyttää kivittämällä, kun en parempaan ja pysyvämpään toimenpiteeseen löytänyt sopivaa asetta, niin tämä vaan sihisee kerällä hyökkäysvalmiina, vaikka tilaisuus pakenemiseen olis ollut monta kertaa kun hain niitä kiviä .

No, seuraavana päivänä olin menossa pyykkinarulle kun taas näin meidän pihalla kyyn. Hiippailin salmannopeasti hakemaan murhanhimo silmissä lapion ja iskin sitä oikein kunnolla, mutta tämä ei inahtanutkaan, samantein hoksasin sen olleen jo kuollut. Ilmeisesti tämä ton meidän kamikazekissan touhua...
Sen hauskin huvi on singahdella kopsujen konteissa sekä boxissa että ulkopuolella. Jos vaan jotain touhuat noiden kaviokkaiden kanssa, niin katti on varmasti kans siellä joukossa .

Mistähän muuten sais semmoisen opashevosen noille kahdelle, kun kaikki sanoo, että hevoset nauttii ylikaiken 24/7 laiduntamisesta.
Nämä kaks ja varsinkin Juppe alkaa riekkumaan vaikka miten kun kello alkaa lähestyä ilta yhdeksää.
Sara kiljuu kaikille ohikulkijoille jo kahdeksalta, että heitit on unohdettu ulos. Ja jollen sitten kymmeneen mennessä ole heitä sisälle hakenut, Juppe sisäistää itsensä sähköistä ja langoista huolimatta. Ja sittenkös Saran kiljunta ja juoksu vielä yltyy.... Sekin on nähty. Pitäisi siis ilmeisesti hankkia poroaita, jos Juppen aikoo pitää laitsellä yön. Joskus vaan miettii, ettei se olis pässinpää saada nukkua vähän pidenpään .

...ja sadetutkat.
Ihanaa oikeesti, että sataa. Ei tarvii leikata nurmikkoa, eikä perata räätimaata eikä tehdä muitakaan pihahommia . Saa ihan vaan roikkua netissä .
Juu ja onneks on sadetutka. Se näytti ja näyttää edelleen, että jatkuva sade tällä lounaiskolkassa alkaa klo 15.
Vähänkö tossa isännyyden kanssa aamupäivällä lähdettiin reippaasti liikuttamaan kopsukoita ennen sadetta . Meni sitten reippaus ja sateettomuus molemmat uusiks. Oltiin nimittäin litimärkiä tullessa ja ponit tahmeita kuin taikinat. Ei saatu edes mitään kisaa aikaiseksi, Thetamma ei nyt sitten suostunut oihituksiin ollenkaan. Löntysti vaan Jupettimen kärryjen perässä. Ja tällä raviponilla ei ollut mitään kiirettä edes kotio, vakka ei saanut edes syödä .

hih, olivat sitten kantolassakin taas kerran hoidossa, nyt ei mökötetty kuin päivä . Thetamman korvat on vallan mainiot, kun niistä voi lukea sen ajatukset . Maanataina kun HAIN( normisti tullaan hörötellen vastaan) sen laitumelta eräiten kevätjuhlaliikkeiden jälkeen, niin oli se jumitusta ja pienet ja isot vihreet miehet olli vallanneet koko kylän .

Toisaalta ymmärisin sen korvista, että poni päättänyt jäädä ilmeisesti ainakin kesikselle, ellei eläkkeelle. Ei sitten vähempää voinut kiinnostaa poistuminen laitselta . Oletteko muuten joskus kokeilleet ratsastaa taikinalla? Venyy ja vanuu, kiertelee ja kaartelee. lilluu ja lällyy sinne tänne. Meillä asuu muuten joskus semmoinen mustaruskee taikina.

No joo, tiedetään, se kuri ja herran nuhde. Mutku se on niin hauska, kun se tietää heti lähtiessä, millä fiiliksillä mummo lähtee liikkeelle:lol: . Ja jollei tiedä, niin poni tietää .

Luitteko muuten tämän päivän Turkkarin? Hih, ellei olympiaratsut kulje ilman sokeria, niin meillähän menee tosi hyvin, kun kinttuvaivaiset puskaponit toimii porkkanalla! Hih, sainpa tukea lahjontaani ihan olympiatasolta, vaikka se olikin ilmeisesti mainoskikka...

Meillä on muuten uusi tavoite, tämä vuoden kokokohtahan lähestyy huimaa vauhtia, siis ne aikuiskisat . Siis, olen päättänyt startata myös esteradalle. Vapiskaa kisakumppanit .

Ei ole kun pari ongelmaa... Mummo ei ole hypännyt vuosiin, eikä ikinä kisoissa. Ja este on edelleen rakentamatta kun isännyys ei niitä meidän "kenttää" jossa kasvaa niin pitkä heinä, että este pitäis olla 160cm jotta se näkyisi...No, onhan elokuuhun vielä aikaa...

Sain muuten kannustusta ajatukselleni tolta isännydeltä. Olen nimittäin suunnitellut 5-kympin villityksekseni moottoripyörän hankintaa.
Isännyyden mielestä esteratsastus on parempi ajatus, koska siinä kuulemma ympäristö ja viattomat kansalaiset kärsii
vähemmän

No, nyt se sade loppui. Pitää rientää purkamaan poneilta sadeloimet, ettei kesäasukkaiden tarvii ohiajaessa poiketa siitä huomauttamaan...Eläköön elämä keskellä kesäasukkaita...Ette muuten tiedä kuinka huonosti noi kaks hoidettaiisiin ilman kesäasukkaiden huolenpitoa.
Muistakaa muutkin, ettei ponin kanssa saa mennä metsään rymistelemään, koska se voi raapia siellä jalkansa . Pysykää kaidalla tiellä .

Juu, täälä jo alettu reenit elokuulle.. Puomit on jo maalattu Hih, onneksi on kesis, aika menee puunkorjuussa ja näitten kahden siirtämisessä sisään ja ulos!
Hah, voisi antaa Nobelin rauhanpalkinnon sille, kuka keksii parhaan ötökkämyrkyn noille kopsukoille. Kaikki netin vihjeet kokeiltu, ainoa mikä toimii, on viileä talli...kolmelta sisään, kuudelta menevät taas sovinnolla ulos ja kymmeneltä sisään...miten se oli se työmiehen lauantai...Thetammahan on ollut jo pitkään semmoinen tahmakasa, mutta nyt sentään pikkusen revitettiin kotiopäin ohittamalla ruohonleikkuri ja aiheuttamalla vähintään sydänpysähdys kuskille! YES, linja pitää...

...aurinkoa ja lämpöä. Nyt en enää ole ihan varma .
Mitään ei jaksa ja huomenna pitäis mennä viileään ilmastoituun toimistoon->todennäköisesti tulossa järjetön räkätauti, kun lämpötilaerot tämmöiset.Jos vanhat merkit pitää paikkansa. ja näissä asioissa se yleensä pitää...

Nytkin niskat jumissa tuulettimesta, jota pakko pitää viimeyönä päällä kun noi tenavat täällä ja kaks kuumissaan kierivää kakaraa pienessä makkarissa ihan mahdoton yhtälö . Tuulettimen avulla nukkuivat edes teoriassa.

Ruskuainen ja Mustuainen päivät kuin koomassa,turha kosia lenkille, hävittävät itsensä jonnekin terassin allle saavuttamattomiin, mutta yöllä ovat sitäkin virkeämpiä.
En ole vaan enää mikään yöjuoksija, joten en ole saanut itsestäni irti palautua kunnon yöjuoksulle. Niinpä ne aikansakuluksi kuulevat kaikki hiljaisessa kesäyössä ja kaikille pitää myös ilmoittaa, että heidät on havaittu. Tai sitten täällä "keskellä ei mitään" on oikeesti harvinaisen vilkasta yöelämää. Yön sisällä pitäessä ne kulkee pitkin huushållia ja läähättää, ulkona ollessa jokaista rapsahdusta pitää haukkua. Jaa, mitä väliä? Nukkuminen on siis lähinnä teoreettista. Jos jossain vaiheessa saat unen päästä kiinni, niin sitten varhaan joku hönkii lämmintä läähätystä korvaasi tai räväyttää kunnon rähinän pihalla. Stereona. Revi tästä sitten huumoria!

Perjantaina sentään rohkaistuttiin paarmoista huolimatta ja lämpötilan laskusta johtuen aamukaholla Fraun kanssa lenkille, oli muuten varsin urhoollinen teko. Paarmat iski heti, aamuhämärästä huolimatta. Rouva sitten nokkelana tyttönä keksi, että semmoinen koohotusravi pitää ne poissa. Tehtiin lenkki sitten semmoisessa "reippaassa" ravissa, voitte uskoa, että molemmilla oli muutakin kuin torttu kosteena kotio tullessa . Onneksi en vienyt sitä metsän kautta, olisi voinut siinä vauhdissa mummo jäädä jollekin oksalle kukkumaan kaunista kesää .

Eilen meillä suvun suvisoppaseurat ja kiinnostuneita poniin tutustujia ihan pilvin pimein. Frau ja adjutantti tallissa siestaa viettämässä.
Ei sopinut Rouvalle pälläilyt, oli esittänyt oikein "hirviöponia" kaikille vieraille . En itse ehtinyt niitä esittelemään, vasta kun isännyys meni mukaan korvat löytyi ja hymykin muuttui hampaattomaksi .
En oikeesti ymmärrä tota reaktioita, enkä edes enää jaksa ajatellakaan. Huvittavinta oli, että noi nappulat oli oli siellä mukana ja tää nuorempi huutaa mulle tuolta tallilta hätäännyksissään, että "Onks Sara kipee kun sillä on korvat luimussa?"
Tuollahan nuo penskat on jo juosseet laitumella ja tallissa niitä rapsimassa ja hoitamassa, eikä tämä juniori ollenkaan muistanut, että sillä on joskus ollut korvat myös luimussa Uskokaa tai älkää, täällä se on nykyään harvinaista herkkua . Enkä minäkään enää niitä ole vahtinut haukkana, kun kattonut, että nämä reaktiot on menneen talven lumia. Aah, tulikin lumesta mieleen, että varmaan näitä kelejä tulee vielä kaivatuksikin, kun lumessa ja rämiskässä kaivaa tota Kotiferraria kinoksesta...

No, ihmisen muisti on rajallinen, heposen näköjään ei.

...mummon pään täysin .

Arvatkaas missä Thetamma on tällä hetkellä?

No heilastelemassa herran Lunnalycas Artistin kanssa Sastamalassa . Toi isännyys joskus lupasi ostaa heposen 50-v synttärilahjaksi... No, nyt sitä tehdään omasta takaa .Noita kahtahan ei lasketa, kun ne on jo ollut täällä...

Juu ja saa kysyä mitäs sillä aiot tehdä? Ei sitten harmaatahajua tällä hetkellä. Sen verran tässä iässä on jo järkipäässä, että kysymykseen vastaan joskus jos ja/ tai kun jotain on tervettä on pullahtanut ulos. Mennään asia kerrallaan .

Niin, ja varsinaista "turistitouhua". Vietiin siis ajoissa- teemana: Viikko liian aikaisin kuin päivä liian myöhään. Eilen vietiin ja tänään on saattanut jo jotain olla aluillaan . Vähän kyllä uumoilin, että ensiviikon lopulle odotetut "päivät" saattaa olla etuajassa, kun perjantaina kiukkuiltiin tolle adjutantille ja lenkillä huudeltiin pitkin matkaa. Toivottavasti on "ne päivät" alussa, eikä tämänpäiväinen "hyppy" tähän osioon viimeinen .

Juppe tossa eilen kotiin tullessa ilmoitteli, että "Ootteks pöllöt huomanneet hävittäneenne matkalla jotain?"
Ero tuskaa kuitenkin helpotti, kun pääsi meidän kanssa seurustelemaan puutarhaan ja sai keskittyä olenNAISEEN, eli pääsi villinä ja vapaana herkuttelemaan nurmikolle .

Äsken olin sen kanssa kärrylenkillä ja kävin kotiutumisen jälkeen tsekkaamassa pika-aitaukseni langat tossa nurmikolla, niin tää oli ihan sen näköinen, että jos nyt jotain olette hukanneet, niin ei se tarkoita, että jäljellä olevia häiritään kokoajan!!!! Antakaa nyt edes lounastauko...

Haa, taidanpa rääkkiä noita koiruuksia ja kävellyttää ne rantaan ja käydä uimassa. Vesi on nyt vallan mukavaa, kun se ei nyt ole enää kun märkää . Tasapuolisuuden vuoksi, kun eivät viittineet lähteä Jupettimen messiin aamulla kun lämpöä oli vaan 19 astetta...

....kävi sitten niinkuin epäilin. Ei tuurilla seilaa tämä paatti.

Olis se tarvinnut huomata jo sunnuntaina, kun kanooteerattiin ton isännyden kanssa. Kysyinkin että mikä matkaavatkain tässä kanootissa oikein on, kun ei yhtään päästä eteenpäin huljumatta ja tuljumatta. Eikä ollut luonnonvoimista kiinni. Ihan oli pläkä.

Niin asiaan, ei ton TheTamman kaa ikinä mene niinkuin kuvittelee, just kun luulee jotain siitä ymmärtävänsä, niin huomaa ettei ymmärrä mitään. Ei oltukaan ihan "hyvissä ajoissa". Tiistaina Thequeen pistikin sitten luukun kiinni. Byebyepoju.

Nyt sitten on edelleen hämeessä hitaita vedättämässä .

...ihan tympääntynyt pikkuponi kun saa/ joutuu olemaan se ainoa oikea . Taitaa odottaa Sarpaletta kotiin enemmän kuin me muut.
Tänään lenkille lähtiessä oli tosi tylsistynyt, arvaatkaa monesti koetettiin heittää uukkaria, kun mukamas jotani pelottavaa oli vastassa . Ainaskin tusinakertaa , vaikka mentiin sama tuttu reitti... Lopuksi vasta saatiin vähän vauhtia, kun ropsahti kunnon sadekuuro niskaan ja kärryillä istuikin sen jälkeen vaaleanpunainen muumio. Se oli tosi pelottava. Heitin niskaani istuin pehmusteena olevan täkin. Pahinta oli, kun se oli pään yli, kun pudotin sen niskalle, ei hätä ollutkaan enää iso ja vaaleanpunainen .

Nurmikon leikkuu ja lannoitus on toteutettu luomuna, nyt kun Juppe on yksin, se saa tuossa pihalla laiduntaa. Kaksin kun niitä ei parane päästää irralleen ja Sarppi on tosi nokkela laiduntamaan narussa. Tulee kalliiksi, kun joka kerta saa ostaa uuden liinan tai tuunata vanhan. Tämä kun ei viiitti kinttuansa narun päältä nostaa, vaan pätkäisee kaikki hienot soljet poikki . That's it.

Olen muuten ylpeä itsestäni taas kerran, Sastamalaan lähtenyt vain yksi viesti ja poni ollut siellä jo kaks viikkoa! Menee kuulemma ihan hyvin. Perskuta vaan, miten paljon huomaa puuttuvan porukasta...

Onneksi on viisaampia apuna ja nyt näyttää homma hoituvan huolella ja ammattitaitoisesti. Hevosten astustus ei menekään ihan koirajalostuspohjalta . Oppia ikä kaikki.

Ai niin, kanaosiossa odotettavissa tirppejä, nyt saa yksi rouvista hautoa ihan luvan kanssa ja hullu silmille hyppivä kukko saanut menolipun kiekumaan korkeampiin atmosfääreihin. Nämä tirpit on sitten ainoa jälkeläiset, jos siitä nyt on ollut siihen hommaan. Olettettavasti aika mennyt vaan uhomiseen.... Fyysinen osio tästä löytyy meidän uunista, kunhan saadaan tilalle uudet kukot . Ovat jo varattu ja saadaan sitten samalla "uuttaverta" sinnekin...

...haettiin Thetamma häämatkalta kotio. Häämatka ollut ilmeisen rasittava, koska Rouva oli selkeästi hoikentunut. Ruokinta oli ainakin onnistunut nappiin toivottavasti joku muukin ja pyöreys palautuu .

Kun päästiin sinne tallin pihalle ja ilmoitettiin, että ollaan Saraa hakemassa, niin Rouva kyllä ilmoitti olinpaikkansa tallissa sellaisella paukutuksella ettei jäänyt paljon epäilystä mistä Frau löytyy.Tallinväkikin katteli toisiaan vähän ihmeissään, en sitten viittinyt kysyä, oliko säästänyt tämän show meille .

Häämatka meni siis yhtä hyvin kun ruåtsalaisillakin. Nyt täällä odotellaan tulosta häämatkasta varmaan yhtä innokkaasti kun tuolla lahden toisella puolellakin Lahjusskandaalia tuskin kuitenkaan saadaan aikaiseksi.

Juppenkin piti esittää sanan varsinaisessa merkityksessä "varsin törrellään" olevaa adjutanttia. Yritti kai muistuttaa, mitä Sara tänne jätti kohtalokkaiksi päiviksi . Thetammaa ei elvistelyt paljon hetkauttaneet, kyllä se oli toi laidun kun veti taas kerran Juppesta pidemmän korren .

Huomenna sitten suunnitelmissa pikkuisen ratsastusta kolmeen viikkoon, saas nähdä miltä aurinkoa kiertävältä radalta ittensä löytää...kintut huutaa hoosiaannaa jo pelkästä ajatuksesta....Toi liikkuminen kun on näillä helteillä ollut lähinnä mielikuvaharjoittelua terassilla kylmän virvokkeen kera

Ai niin, nyt meillä on Tupu, Hupu ja Lupu. Ei lopu kukot jatkossa ihan heti kesken . Siellä oli kans aivan ihania silkkikanoja Ne olis kans aikas kivoja kun joku tekis lisää tilaa niille tai sitten täytyy tehdä uusi talli tai...Toi ikäväihminen jota myös aviopuolisoksi kutsutaan, ei oiken lämmennyt ajatukselle. Siis oikeesti voidaan sanoa, että tais ihan kuumeta . Punoitti kuin hellankoukku ja desibelit oli omaa luokkaansa. Osa syy voi olla, nyt meillä on suunnitelmissa Keskimmäisenjälkeläisen kanssa hankkia yhteinen kuljetuskalusto noille hevosvoimille, mitä mulla on kaks ja hänellä noin viissataa .

Olettekos muuten tienneet, mitä eroa on avo- ja avioliitolla? Senkin toi armastus tuossa matkalla ratkaisi. Avoliitossa molemmilla puolisoilla on omat rahat, avioliitossa miehen rahat on vaimon rahat ja vaimolla on omat rahat.

Vietetty siis taas laadukasta parisuhdeaikaa tuossa reissussa.

....mutta nyt ilmeisesti Varsojen Suojelu Pyhimys iskenyt kauhansa soppaan ja torstaina Rouva alkoi näyttää ihan normi kuukausittaisia "kotkotuksia". Joku kai katsoo, mikä raja silläkin, minne ja kelle noita varsuleita suodaan .
Niin ja ei siinä muuta, nyt olisi ollut oma kuljetuskalustokin pihalla valmiina pikaiselle uusinnalle Sastamalassa . Ei tullut lähdettyä.
Ehkä sitten ens vuoden huhtikuussa .

Nyt sitten löytyi meille molemmille hevosvoimia kuljettavalle yhteinen haalistunut saksalaisversio autosta.

Niin, koko tarinahan alkoi siitä, kun minä nokkelana tyttönä taas kerran luulin olevani tosi viisas ja fiksu. Ja säästäväinen.
Kerrankin .
Eli kun tuo isännyyden työauto alkaa vetää viimeisiään ja alkaa kaivata kunnon peltoautoksi noille junnuille, niin minäpä ehdotin, että jos kun hankkittaisiin työautoksi hänelle pikkuinen paku, johon mahtuu takaluukkuun tarvittaessa pari ponia. No juu, idea ei ollut ihan pyrstöstä ( sen toki tiesin jo muutenkin), joten alettiin sitä kehitellä. Ihan siihen saakka kun julkaistiin tämä kehitelmä tuolle 500hv omistavalle jälkikasvulle.
Siitäpä alkoikin "pullataikina" paisua. Kas, hänkin tarvitsisi tuolle vermelleen kuljetuskalustoa, se kun ei olekaan ilmeisesti tarkoitettu maantielle vaan jonnekin muualle. Tarkentui tämä meikäläisellekin. Niin ja kaverien autotkin tarvii ehkä kuljetusta. Tähän asti olen luullut, että autot liikkuu omilla pyörillään eikä tarvii kuljetusta:shock: . Mikä aukko sivistyksessä!!!

Se ei sitten ollutkaan ihan helppo nakki löytää sopiva auto. Mulle kaikki sopivat oli hälle liian lyhyitä, kapeita, liian vähän kantavia etc....Hälle sopivat oli puolestaan mulle liian kalliita. Kas, onnellisen maksajan osuus lankesi kuin itsestään tähän huushålliin.
Sopiva löytyi sitten tuolta Suomen lapista . Ei tarvittu sentään ruskamatkaa edullisen ostoksen tekemiseen. Onneksi se oli tulossa tuomaan hevosia tälle seudulle. Tehtiin siis pikaostos perjantai-illan ratoksi .
Tuossa se nyt rötköttää pihalla koko virttyneessä komeudessa . En ole ikinä nähnyt noin virttynyttä autoa. Mutta se ei kuulemma haittaa, koska ei ole ruostetta, joka puutos pääasia.
Komeesti lukee kyljissä SPORTPLEFEGEN. Jos siis virttynyt viinipunainen kuorkki tulee vastaan, sieltä todennäköisesti pullahtaa ulos pieni pyöreä sportplefegen Juppe. . Tilaa on siis autossa noille kahdelle vaikka pysyvään asumiseen
Ja isännyys sai komeen työauton!
Joskus mietityttää, miksei tässä huushållissa ikinä mikään mene minkään taiteen saantöjen mukaan?

Ai niin, siis tämä Thetamma on tänään revitellyt intopinkeenä lokiksenlikkojen kanssa tuossa sänkkärillä ja hypellyt tuota huimaa 55cm estettä . Ehkei tuo siitostamman rooli sovi kaikille .

Juu ja tipuja on nyt neljä, Tiivitaavi, Hipsu, Laalaa ja Pai. Nimet saaneet tuon tulevan Weggen toimesta. Aina vaan menee siis vaikeemmaks. Kyllä kai pelkän kukon voi syödä, mutta kuka syö Tiiivitaavin? Kannibaali?

...tehneet muutoksia tänne sivuille. Mutta hakkeroin kuin hakkeroinkin itseni löpisemään tyhjänpäiväistä .

Eipäs olekaan turhaa löpinää, olen muuten taas oppinut uutta. Thetammahan ollut paljasjalkainen keväästä, homma pelittänyt ihan ok ja mummo hoitanut manikyyrin ihan kansakoulupohjalta. Kas, kun ei toi liikutus ole ollut ihan maksimaalista. Nyt kumminkin ollut muutama päivä semmoista klomppaamista, kiukkuilua ja tahmaista liikkumista. Otin sitten "lusikan" kauniisti käteen ja soittelin asianosaajalle.
No, kävi vähän kun epäilinkin, tänään Thetamman kadonnut kaasu on löytyi ihan eri meiningillä . Se siis keksi, että tuolla metsässä, jossa me ollaan tehty puomiharjoituksia kävellen kaatuneitten puitten yli, niin nyt mentiinkin sama reissu oikein maastoesteinä ja vauhdilla Kummasti se konttinsa hanskaa metsäpoluilla kovemmassakin vauhdissa. Vielä kun se hoksais hahmottaa selässä olevan ratsastajan kanssa . Ehtis tekemään muutakin kuin pitämään toisella kädellä harjasta ja toisella väistätellä oksia .

Loppumatkasta tultiin kaula virkkuukoukulla puhisten. Juu, en kouluttanut sitä maastossa pyhänykän liikkeisiin, vaikka puhinasta päätellen olisi siihen kykyä riittänyt.
Hih, kotona sitten selvisi, kun sain taas koko kinkun syliini. Kuinka ollakaan, siellä pyrstössä mönkersi hirvikärpänen! Olen varmaan ennenkin mainostanut, mikä on seuraavien aikuismestaruuksien salainen ase . Mennään muuten ohjelma ripeästi läpi ja tyylillä

Jaa mitäs Jupetuksella, perinteiset "Sadonkatoamis karkulaisuus"- pirskeet menossa. Sitä ei siis pidättele mikään aidoissa, taidan siirtää sen kanojen tarhaan. Haluaisin nähdä miten se limboaa itsensä kanaverkon läpi .

Ai niin, Tiivitaavin syönnistä ei ongelmaa, joku örkki hoiti sen varmaan seuraavan yönä kun ko. ongelmaa täällä pohdin. En siis jatkossa enää kyseistä asioista täällä avaudu, koska näköjään luonnon elukatkin tätä foorumia seuraavat .

Muuten, te parisuhteessa elävät, mihin piikkiin laittaisitte, jos olistte korjamassa laitumen lankoja ja parempi puolisko räpsäyttäisi tietämättänne sähkön päälle, tarkistaakseen onko siinä vikaa kun poni karkaa...

... mitä tämä 5-kymppisyys vielä tuo tullessaan. Laitan siis iän piikkiin tästä lähin kaikki Wellcome on board!

Nyt siis hävinnyt semmoinen pikkujuttu kuin alkeellinen ratsatustaito.Kääks. Onkohan siihen joku aika, kuinka kauan voit sohlata metsässä med pony, ilman että katastrofin ainekset on valmiina?

Tänään oltiin taas vaihteeksi tuon Juppen ja isännyyden kanssa reissussa. Ukko saanut siis saanut poninajokorttinsa takaisin.
Oli muuten hienoa, vaihteeksi. Ja Juppe tosi hauska, koska kaasu löytyi vain ohituksissa. Tähän astihan ohitukset olleet täysin kielletty hedelmä Siis kohtuullinen. Isäntä sitä kovisteli vauhtiin, mutta Juppellehan täkeintä on tarkkailu. Sehän on tosihauska kun pää pyörii tsekatessa ympäristöä. Mikäs kiire valmiissa maailmassa!


Oli muuten hienoa vetäistä kunnon laukat tulla sänkkärillä . Ja samantien huomata, että hölskyt ja kölskyt varpaat alaspäin kuin paraskin alkeistuntilainen. Etkä pysty istumaan et taivuttamaan, eli mikään ei skulaa! Auts. Eikä voi syyttää tuota armastustakaan ja Juppea. Ilmeisesti tää harrastus on kuin sydänfilmi. Pitäiskö miettiä, että hyvä ettei näytä pelkkää viivaa kumminkaan .

Nyt täällä ihan down .Hetken, hetken pienen vain Onneksi on "syysloma" ja sähköposti...

...että ollaan pelkkä turistia tässä hevoshommassa.
Vietetty siis varsinaista poninomistajan juhlaviikkoa .
Siis kai sitä ratsastaja hölskyy ja kölskyy jos poni ei kulje kunnolla .
Eikä kukaan kai iloisesti kirmaile kun tuskin saa kinttuaan taipumaan. Ollaan siis polvi paksuna, meni ilmeisesti siemenet kesällä vähän liian alas . Ja nyt toivotaan ettei siinä kuitenkaan kasva mitään ylimääräistä .
Nyt ollaan vaan kävelty kimpassa koiruuksien kanssa, vaihtelua tämäkin.
Torstaina aika klinikalle, saatte sitten kuulla uutiset. PLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH
Perjantain piristys siis teillekin Vähänkös ollaankin hehkuteltu tähän saakka

...siis mummolle. Satula narikkaan aivojen seuraksi ja sixpackin etsintään.
Ai missä mennään, Thetamma tutkittu siis ylhäältä ja alhaalta. Mites se tuntuu siltä, että kun menee valmiin diagnoosin kanssa klinikalle( tai ihmisdoktorille), niin tutkimus lähtee kyllä ihan muusta kuin siitä "oletus" diagnoosista .

No, poni on taivutettu. Jos joku haluaa ostaa, niin puolet on tosi hyvää tavaraa. Siis molemmat takajalat. Pelkkää priimaa. Pitää varmaan alkaa kouluttamaan sitä sirkusponiksi , nupistaan se olikin siihen jo ihan valmis . Kävelisi komeesti takakoivillaan. Ja oikeesti ongelmathan Sarpaleella onkin ollut aina etupäässä, joko ylhäällä tai alhaalla. Linja pitää .

Klinakalla meni koko päivä. Ensin juostiin liinassa.Klompklomp vej eniten. Sitten taivutettiin kaikki kintut ja klomp ja vej. eniten. Sitten päädyttiin sentään "oletettuun"vej:iin ja puudutettiin ensin kavion yläreuna, sitten vuohinen ja SITTEN polvi. Odotusaikana Thetamma ehti kiillottaa purukalustonsa ovenkarmeihin ja pöllyttää purut pitkin seiniä.Ja potkia povensa lopullisesti mäsäksi.
Muuten oli tosi kivaa, kun joku kyni kinttua . Sanoinkin, että kun ollaan keskellä metsää ja aktiiviteetit vähissä niin poni nauttii jo ell käynnistäkin .

Loppujen lopuksi ultralla löytyi hankositeen yläosan 30% revähdys. Piti muuten oikein himmata, etten kiljunut riemusta . 2 kk kävelyä ja sitten kuukausittain kokeillaan ravia. Ennen "normi" liikutusta kontrolli. YES.

Ai mikä kiljuttaa riemusta? No tietty se, ettei kohdussa ollut nestettä ja Frau kuulemma tsemppaa jo ensi kevättä varten
Niin ja se, että poni kestää kyllä nykyistä käyttöä, kunhan saadaan revähdys parantumaan .

Ja nyt siis satula narikassa ja mummo alkaa etsiä sitä sixpackiään ratsatamalla ilman satulaa. Tänään jo homma testattu ja hyvin meni. Miettikää siis, mikä aarre mulla täällä on. Ihan oma zumbakone .

Eikös zumba ole liikkumista ja pomppimista musiikin tahdissa?
Minähän loilotan tulla metsässä hirvenkarkoitus lolotusta ja poni on hyppinyt enemmän ja vähemmän "musiikin" tahdissa. Nyt siis minäkin hetkun ja ketkun siellä, kun ei ole sitä satulaa .

...ketkuis satulassa. Jäi muuten vähiin nuo ilman satulaa zumbailut. Mummon itsesuojeluvaisto alkoi aikas pian kilisyttää kelloja tuolla pääkopassa. Kas, kun siellä ei niin kauheesti tuota täytettä ole, niin kaikui se kilistys sen verran, että satula on haettu naftaliinista.
Miten te muut saatte hevosenne viikko tolkulla pelkästään kävelemään, jos on pakko?

Siis meillähän asuu näin perheen kesken täällä "Tuksu- draaman kuningatar" Jaa mistä nimi? On tuota pyöreyttä ja draaman tajua ihan niinkuin aidolla kaimalla:P .

Onneksi nuo kellot kilisi jo viime perjantaina, lauantaina en olis enää ollut kyydissä, jos ei olis ollut satulaa. En siis taaskaan tiedä, onko sattumalla osuutta tai tekeekö tilaisuus varkaan tai onko kaikki tosi fiksusti suunniteltu Miten voi sattua, että poni joka on jo aikas monessa liemessä keitetty, säikähtää totaalisesti putoavaa lehteä. Juuri peltotienhaarassa, joka johtaa kesantopellolle, jossa on laukkailtu kesällä....Eli siis ykskaks kaksmetrinen sivuloikka pellolle ja vanhaan malliin täyttä eteen . Onneksi vaan muutama kymmenen metriä.En tosiaan olisi ollut messissä ellei olisi ollut satulaa...
Mutku piti vaan kävellä ja ensi viikolla kokeilla varovasti ravia

Sunnuntaina pakko ravata pätkä. Totesin, että se on parempi ratkaisu kun piffit ja paffit ennenkuin menee kävely jakeluun...Ja sama meno jatkui koko viikon. Vaikka koetettin vääntää koulua käynnissä tuossa kedollakin, tavoitteena että päänupilla olisi jotain muutakin tekemistä kuin suunnitella uusia draamakohtauksia.
Huoh, onnea meille. Kävelytreenit jatkuu vielä ainakin kuukauden...
Juu, ja nykyään pelkkä nenän niiskautus tulkitaan maiskutukseksi ja eiku lisää vauhtia...

..tosi rauhallista. Tuntuu, että koko syksy mennyt niin, ettei edes pimeys haitannut. Eikä tehty edes mitään typeriä ostoksia...
Thetamman kanssa on jatkettu kävelyharjoituksia vaihtelevalla menestyksellä. Ollaan huomattu tuon pakkasen positiivinen puoli, sitä kun on tarpeeksi niin ei ole liukkkaudesta haittaa paljasjaloin kulkiessa . Olen kanssa vähän säälinyt kenkääjää näillä pakkasilla.

Luulin muuten jo, että syksyn pöllöilykausi on menneen talven lumia, mutta nyt viikonloppuna on selvästi ollut pöröjä tavallista enemmän liikkeellä. Voivat tietty olla tonttuja, niitähän ei aikuiset näe, muistaakseni .

Juppe laiskotellut kun tuo Frau ollut saikulla. En ole arvannut jättää sitä yksin lenkin Juppen lenkin ajaksi, kun sillä on pahatapa riehua tarhassa jonkinaikaa meidän lähtiessä, eikä se olisi ollut varmaan tuolle jalalle hyväksi... Muuten se koipi tuntuu kuntoutuvan hyvää vauhtia.

Suurin katasrofin aihe sille olikon,kun unohdin laittaa iltaruuat valmiiksi ennenkuin toin kopsukat sisään. Juppehan heittää välittömästi uukkarin boxista ja tekee uuden sisäänmenon. Ilmeisesti sille on joskus tämän uusinnan välillä ilmestyneet pöperöt eteen. Se toistaa sitä vaikka kuinka monta kertaa...
Rouva puolestaan on kasvattanut harvinaisen paksun talvikarvan ja sekös sitten aiheuttaa hammasten kiristystä satuloidessa. Vaikka miten koettaa varovasti kiristää, niin varmaan joku karva siihen väliin jää ja nipistää. Tai sitten se ilman satulaa ratsastuskausi oli niin mukava, että nyt inhottaa kaikki kiristykset...
On se muuten vekkeulia tuo pimeys, läksi koirusten kanssa klo 15 lenkille, enkä älynnyt laittaa heijastimia. takas tullessa ne olisi olleet jo tosi tarpeen. Kuu möllötti ja ja jäätävä tuuli. Muistanko väärin, mutta eikös joskus muinoin tällaisilla pakkasilla ollut tuuletonta?

...eilen sitten eka kertaa kokeiltiin saikun jälkeen kaikkia askellajeja. Ollaan tunnollisesti kävelty 1kk, sitten ravailtu pätkiä varovasti toinen kuukausi, ellei niitä pellehyppyjä lasketa. Oli sopivasti pakkasta ja tullut uutta lunta, ei siis ollut liukasta.Varovasti siis laukkaakin. Rauhallisesti. Pikkupätkä. Joo ja juu. Ihan tasan niin. Ajatus oli, että ravaillaan ensin vähän enemmän, ennen suunniteltua laukkapätkää. Toi Rouvahan nyt on ennakoinnin mestari, ilmeisesti luki kuin avointa kirjaa mun fiksut ajatukset . Ja laukkahan on se oikea etenemismuoto. Edelleen. Tuli sitten koipi testattua ihan reilulla räkäpukkilaukalla . Juu, pysyi Michelinmummo kyydissä. Just ja just. Klomppamista en huomannut, kun joskus vauhtia sain himmatuksi. Niin, eihän se siitä ole kiinni, etteikö jarrut löydy, mutta kun edelleen se SLÄM yllättää tämän Tenan yhtä iloisesti . Varsinkin kun tuo syksy on mennyt oikein coolisti.

Tänään sitten jännitin mitä kinttu sanoo. Isännyys aurasi meille tuohon kedolle Saturnuksen renkaan, piti siinä tsekata rennosti kintun kuntoa. No, nyt siinä on niitä renkaita ainakin seitsemän. Singahdettiin useampi kerta sinne umpihankeen.Väliajat kaula virkkuukoukulla puhisten, primpaten tai koohottaen...Tuli muuten oikein hiki pitkästä aikaa, mummolle tietty vaan . Kummasti Fraulla on kunto säilynyt. Aikas kauan tuolla piti harrastaa avaruusmatkailua, että saatiin homma edes jotenkuten skulaamaan. Enkä huomannut jalassa loppukäynnissä mitään outoa. Oli liike oikein letkeetä ja notkeeta. Samaa ei voinut sanoa mummon liikkeestä koiralenkillä tämän Tähtien sota- episodin jälkeen...Onkin ollut oiken relaa koko kesä ja syksy Thetamman taholta . Mutta kyllä tämän aidon ja oikean version otan taas ilolla vastaan.

Huomenna suunnitelmissa kävellä piiiiitkä maastolenkki ja relatan kintut ja lihakset tuolla hangessa. kerroin suunnitelman Thetammallekin , kun kaivoin sitä kinoksesta tulta pimeästä metsästä. Vastaus oli ihan leppoisa höröhörö, tietää varmaan jotain rentoa reissua

...lokiksenlikat tuli ja pelasti .
Mentiin reissuun porukalla, lähes koko lössi. Mustuainen jätettiin sovinnolla kotiin, se kun saattaa alkaa jonkun heposen kevätjuhlaliikkeen jälkeen alkaa jumittaa siihen malliin, että on pakko nostaa se kärrin kyytiin ja siitä ei sitten tykkää kukaan, ei vetäjä ohjastaja eikä koiruus. Juu, kärryteltiin koska reki on edelleen vain paperilla. Yllätys.

Ruskuainen pääsi mukaan, se kun ei yleensä jumita, paitsi tietty tänään se päätti jäädä porukan viimeiseksi. Juppellehan ei mikään takaa tuleva vilkkuva möykky ole mikään ongelma, kun se sen jo lähtiessä jo ymmärsi. Että se vilkkuvamöykky on koko matkan sama typerä räksyttävä koira kuin kotipihallakin .

Ai miksi vilkkuva koira? Täytyyyhän niiden joskus olla välkkyjä ja olen ostanut niille vilkkuvat ledvalot kaulapantaan, kun me tulla pimeydessä haasotaan. Niiden hyöty on fifty-fifty. Autot ja satunnaiset matkailijat näkee koiran ja minä kans. Ei ole oikeastaan typerämpää tunnetta, kun kiljuu tuolla pimeydessa koiraa ja tämä kulkee metrin selän takana hissunkissun, kun sitä ei vaan näe...Enää se ei onnistu. Kuinka viisas onkaan ihminen!

Fraulle se aiheutti taas muutaman mukavan hölöpömpäyksen, kun se puskata ykskaks ilmaantui. Nämä lappalaisversiot kun on niin rasisteja, että eivät lähde kun vaan pääsääntöisesti kärryjen messiin. Pojat pitää siis yhtä . Ei me "tytöt" toisaalta bodyguardeja mukaan tarvitakaan .

Reissu oli mukava, kuten aina kun saa mukaan kavereita, kunhan vaan tämä pyöreä ja pullea herra ja Hidalgo ensin päätti missä haluaa kulkea. Alkumatkasta "vetohevosena" olo jumitti. Kun vaihdettiin vetäjää, hetken Saran häntä oli kultaakin kalliimpi, kunnes matkan edetessä jarrut hukkui ja häntä menetti merkityksensä, eli oltiin pariin otteeseen jäädä tämän pyrstökärpäsen alle kun piti päästä "vetäjäksi" kumminkin. Eikä Juppella ole mitään merkitystä mitä se vetää perässään. Äijä kulkee omia polkujaan . En ole vielä keksinyt, mihin sen ajaisi, ettei se yksinkertaisesti vedä vaan niitä kärryjä. On eräitä puitakin kaadettu...
Ja sitten tuo uskomaton kilpailuvietti. Kun ohitus kunniallisesti ja ikäänkuin Saran pyrstöä hipoen onnistunut, löytyi ne jarrutkin . Jäivät lähes jumiin .

...ja vanhat kujeet. .
En siis edelleenkään pääse tuon Fraun pikkupäänupin sisälle .
Eilen kipakka pakkanen ja Rouva virunut tuolla tarhassa laiskotellen lähes koko viikon. Mitä nyt rämmittiin tuolla hangessa torstaina vartti. Elementit siis valmiina lähes minkälaisiin koulukuvioihin ja SLÄMeihin. Mutta ei mitään. Laukkasuoraa lähestyessä, ennakointia nostoon, eli vähän venkoilua, mutta muuten reissu oli ihan cool .
Tänään sama juttu, tosin oltiin "omin jaloin" molemmat, kun minä puolestaan ennakoin ja lähdin sovinnolla jo kotoa jalkaisin . Olisi reissu varmaan mennyt coolisti selästäkin.

Juppe edelleen "vanha" hyvä itsensä. Ollaan nyt harjoiteltu sanallisia käskyjä, koska omistaja laiskistuu laiskistumistaan ja se kulkee lähes aina vapaana nuo siirrot. Vasen, oikea, eteen, seis, odota ja POIS REHUSÄKISTÄ JUST!
Nyt näyttää lupaavalta käskyjen oppiminen, mutta taitaa realiteetti rämähtää niskaan samaan aikaan kun yksikin vihreä korsi jostain lumen alta pilkahtaa.

Toisaalta ovat vähän pöllöjä,eilen kävin hakemassa ne sisään vähän normia aiemmin kun oli niin kylmä. Nokkelana tyttönä kävin avaamassa portin ja huutelin, että sisään sieltä sassiin ja itse lähdin edeltä takaisin tallliin avaamaan oven.

Odottelin ihmettelin Ketään ei kuulu. Läksin takaisin katsonaan, niin nämä seisoo avoimen portin edessä sen näköisenä, ettei me uskalleta tulla kun on pimeetä ja toi koira haukkuu tossa edessä eikä sua näy missään . Voi hyvää päivää.
Miksei se ikinä toimi silloin kun tarvis????