Enkä muuten vielä luovuta...

...enpäs muuten tiedä onko kivempaa olla musta alakerrasta tai punainen yläkerrasta. Varmaan makuasia .
Juu, alkaa Frouvaa varmaan vanhuus vaivata tai sitten se vaan yksinkertaisesti tajunnut, ettei testaus tuo toivottua tulosta kun se sama vanha kiroileva käpy kökkiii selässä lähes aina. Mitä nyt Suvi käy palauttamassa ruotuun sopivin väliajoin. Muistuttaa, että on olemassa muitakin apuja kuin 80 desibeliä. .
Tiesittekö muuten, että jos ja kun, Saraponi maastoillessa alkaa nähdä , niin vetäiseppä Zencafeen tämä:..pistä riippukeinu kiinni keväällä, pidä ...- biisi, niin ainakin meikäläisen laululahjoilla poni suorastaan lysähtää ja vauhti tippuu lähes nollaan. Tätä kappaletta ei siis käytetä meidän esiintyessä tulevaisuudessa pyhässäykässä, josjakun , ainakaan mun laulamana

...kaikki kotona olevat rasvat oli käytössä, samoin pillerit. Omistan melkoisen repertuaarin antihistamiineja, kun jotenkin räkä räjähtää nenuun aina näin kevään alussa. Enpäs kadehdi Ekkun armastusta. Mulle tulee vaan hyttysten ekoista iskuista "paiseita", mutta tasaantuu kun niihin iskuihin tottuu.
Naama nyt taas tasaantunut, mitä nyt töissä vähän katselivat punotusta. En vaan jaksanut selittää kaikille. Bimbona pitäisivät jokatapauksessa, kun eivät ymmärrä tätä extremeä thetamman kaa. Vaikka olen hiuksien väriäkin koettanut uskottavuuden lisäämiseksi tummentaa. Ei taida purra, kun punanahkana maantaina ilmaantuu töihin .

...jollain on, sanoo toi parempi puolisko. Ei tarvii muuta kun käydä töissä ja harrastaa. Hevostelua, koiruksia, lenkkeilyä, jumppaa, puutarhanhoitoa.
Juu, on iskenyt jokakeväinen kevätstressi. Pihalla on tota hyötyliikuntaa riittänyt. Onkin näköjään asennevamma.

Onneksi toi Frau on liikkunut taas vaihteeksi kuin liisterissä. Ollaan käytännössä valuttu kuin laava kiemurrellen pitkin teitä. Ollaan pälläilty muuttuneita peltoja, kun joku on käynyt niitä kuokkimassa, jossain on jopa jotain kivikasoja. Noin vartti ja jatkettu valumista. Kotiinpäin tuloa on sentään voinut kutsua kävelyksi.
Toisaalta rentouttavaa, ponista kun en ole edelleenkään löytänyt mitään vikaa... Aurinko varmaan laiskottaa.

Ettei Ekkun mene yöunet, eilen tehtiin lenkki taas vaihteeksi sellaisella reippaalla ponilla, pikkusen päästeltiin metsäteillä ja metsässä jaksoi keskittyä kinttuihinsa ja suunnitella mihin astuu. Viimeviikolla kengät kilisi jokaiseen senttiä korkeampaan kiveen, kun kintut ei nousseet. Eilen ei kyllä aurinkokaan paistanut .

Tänään sitten tallitöihin mennessäni tarhasta komennettiin stereona vauhtia, kun sinne oli unohdettu virumaan tuuleen ja sateeseen kaks ponia. Ja kello oli jo vartin vaille kahdeksan. Viikonloppuna pääsivät illalla hetkeksi vihreelle ja ei hätäpäivää sisällepääsyyn. Olisivat olleet siellä varmaan yönkin....Suhteellista.
Juppe on sitten taas toiminut työhevosena. Vietiin kärryillä heinäpellolle salpietaria. ja sielläkin oli vihreää. Vähän vaan jumitti kun tarkoitus oli kävellä reippaasti eteenpäin mun heitellessä rakeita...No vuoden oikeet työt on raadettu. Helppo elämä jollain muullakin.

Voi että mun silmiini nous hauska kuva teitistä pellolla kärryinenne. Sinä toisella kädellä "piiskaamassa" Juppea eteenpäin, toinen käsi salpietarisäkissä valmiina vauhdin kasvaessa viskomaan sitä ympäri peltoa. Eikä mitään tapahdu, kun Jupeteus vaan syö... ja syö... ja syö... Lopputuloksena tyytyväinen poni ja turhautunut punanaamainen kuski...

Ei maar, pitäshän sen mennä tosi vauhdikkaasti ku se Juppe osaa syödä laukatessaki! Aijjai, kun toinen herkullinen kuva nous heti silmien eteen, missä te painatte laukkaa ympäri peltoa Jupen pää maassa syöden ja kuskin salpietarikäsi yrittää pysyä tahdissa vispaamalla kamalalla vauhdilla tavaraa säkistä pellolle ja toinen käsi yrittää jarruttaa Jupen menoa...

Nonni, aamunaurut tuli naurettua taas, kiitos siitä Anitta. Näitä sun juttuja on vaan niin mukava lukea...

...toi laukkaversio on käytössä lenkillä, kun tiedossa on paluu laitumelle päätoimiseen syömiseen. Ja ilman välipaloja saattais alkaa hentosta ponia heikottaa...
Jumitusversio on käytössä työnteossa. Eli arvio nro1. oli lähempänä totuutta.
Kyllähän Juppen liikkeelle saa just ennen lopullista repeämistä, hetkittäin tai tarkemmin sanottuna pyräyksittäin. Vaikka sanotaan, että koput on värisokeita, eli punotuksen tummuutta ei pitäisi tunnistaa, niin kuuroja ne ei ole ja Juppekin tunnistaa, koska desibelit nousee kuulolle vaaralliseksi . Silloin siis pyrähdys. Eli käytännössä kun toisessa kädessä on kaikki kaasuun tarvittavat ja toisessa kippo, josta PITÄISI TASAISESTI heitellä rakeita ympäriinsä, niin pyrähdys tarkoittaa sitä, että siinä kaasuttaja on hilkulla pudota kyydistä, kaasukädellä tarrataan kiinni jostain, vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee,vaan tekee saman kuin vasen, kippo lentää ja rakeet on enemmän tai vähemmän kasana pellolla . Saattaa olla rehevää kasvullisuutta paikkapaikoin. Kipon saa hakea rauhassa, koska pyrähdyksen jälkeen ei ole minnekkään kiirus, ennenkuin desibelit alkaa taas nousta...
Pääasia ei ole päämäärä vaan tekemisen ilo

Aikas hyvin Juppen taidot on tiedossasi, kokemuksia ?

..helatorstaina kisat, ponin rokotukset kunnossa. Mutta mummo työyhteisöä kehittämässä laivalla :\ . Olisimme ilmaantuneet ihastuttamaan teitä. Ja olisin aloittanut uuden topiikin PPPP, eli Puskista Ponnistaen Ponilla Pyhäänyrjöön .

...ei hauskuutta teille tänään. Mentiin siis Fraun kanssa tohon meitin pellolle vetämään ns. sulkeiset. Taas hämmästyy, on toi poni fiksu. Tietää, osaa ja tekee. Siis täälllä se poni ottaa takajalat alle,vaatiii lisää ohjaa. How knows, paitsi se poni. Sille se on sanottu ja luvattu, että jos kuuntelee ja tekee oikein saa palkkion. Sehän tekee sen pelkästä ajatuksesta.
tänään taas mieleen....

...jos nimittäin lukee tota perjantain kirjoitusta.
Se vaan ikäänkuin repee, kun perjantaina, työviikon lopuksi se kulkee ja tekee töitä, kun ehdottaa. En minä tiedä vieläkään, mennäänkö enemmän tai vähemmän pöpelikköön noilla sulkeisilla...Saa kumminkin mummon kuin uudeksi ihmiseksi.
Se on vaan niin hieno tunne kun se muutaman taivutuksen ja voltin jälkeen alkaa mennä eteen ja alas ja tehdä töitä. Ja eihän se olisi Thetamma, ellei se olisi jo hoksannut, että meidän sulkeisissa ei enää ole kyse ajasta. Mitä ripeämmin toimii miten mummo tahtoo, sitä nopeammiin mummon kintut hyytyy, mieli ylenee ja laiskottelu med Juppe voi jatkua...
Maastossa onkin eri juttu, nykyään kun reitit on jo tuttujuttu, mielialasta riippuen reittiehdotuksia piisaa pitkin matkaa .

mulla oli jo suunnitelmissa tulla pöllimään poni teitin takapihalta ja mennä aiheuttamaan päivän naurut koko kansalle, mutta äh. (helatorstaista siis puhun )

...ois ollut tosi kivaa tulla ihmistenilmoille. Tosi ei oltais päästy kokeneitten osastoon kun toi poni on alaikäinen . Eikun suuntaamaan seuraavaan kohteeseen, missä ei ole ikärasismia. Tosin noita kisakutsuja on hauska lukea, kun niissä on juniorit ja poniratsukot. Pitäis olla poniratsukot juniorit ja seniorit. Vai tulkitaanko tässä sitä, kun sanotaan että ihminen tulee lapseksi uudestaan ennemmin tai myöhemmin? No, ei se sinäänsä haittaa, tässä iässä on jo tottunut noiden saappaanvarren mittaisten nöyryytyksiin vuosia erinäisissä kisoissa kotioloissa, joten ei se sinäänsä haittaa yleiselläkään paikalla .

... oikein ratsastustunnilla. On se muuten jännää, miten sitä täällä metsittyy ja kynnys näyttäytyä ihmisten ilmoilla aina vaikeampaa . Niin tänäänkin. Jätin jo Fraun sovinnolla kotiin. Ja sen verran oli jännitystä ilmassa jo aamusta, että toi parempipuolisko sai kevätpesun avauduttuaan aavistuksen väärästä asiasta väärään aikaan. Pitäis tietää, että puskista treeni jännittää ja jos joku sattuu avautumaan epäollennaisesta asiasta kun toinen on lorottamassa vettä kastelukannuun viedäkseen sen laitumelle, saattaa tulla primitiivireaktio. Juu, puhuu se mulle jo,ei ole onneksi pitkävihainen.

No, treeni meni paremmin kuin olin odottanut, tai siis lainaponifiina oli vallan mainio. Viimeksi oli problemaa tosta vinoudesta, nyt ollaa sitä täällä puskissa treenattu ja koska satun omistaamaan maanmainion opetusmestarin, on vinous ilmeisesti hävinnyt. Saraponihan on hoksannut, että kun alkaa kulkemaan vinona, se käpy siellä selässä ymmärtää suoristua. Toki sain Fiinankin ainakin kerran tosi vinoksi, ilmeisesesti ymmärsin kuitenkin suoristua, koska ei jäänyt pysyväksi olotilaksi. Niin hyvä fiilis jäi tunnista, että ajattelin jatkaa Saraponilla kotona.

Kävin sitten ehdottamassa sitä laitumella, olivat eka kerran koko päivän. Juu, minut tsekattiin kyllä päästäjalkoihin, päästettiin piiiitkäpärskytys ja käännyttiin tyyllikkäästi syömään laitumen toiseen reunaan. Tulkitsin sen näin: "Fiinaparka huoh, kiitti että ulkoilutit Tenan, meikkä ei olis jaksanutkaan sen uusi opittuja kohkotuksia, kun vatsa on niin täynnä." Eli siis mummon fiilis oli niin hyvä, että Saraponi sai vapaapäivän. Ei siis pilattu kummankaan sunnuntaita

...ihmettele eläkeläisiä ja niitten kiiruksia . Täällä siis oltu vuorotteluvapaalla runsas viikko, eikä ehdi mitään! Ja enää runsas 80 päivää jäljellä, eikä tarkoitus ole kiertää tätä tellusta vaan pistää kotona hommat siihen malliin, ettei aina olis huono omatunto tekemättömistä töistä .

Elli siis juppe on edelleen yhtä paksu, kun noita yhteisiä lenkkejä ei ole ehditty aloittaa. Tarkoitus siis on, että Juppe on elokuussa ainoastaan pieni ja pullea, ei pieni ja pallokas. Ja meikkä tietty siinä sivussa samanmoinen. . Asiaa toki auttaa, että ukkeli on lopettanut yösyönnit. Tämä keväänä en sitten hälyttänyt enää kaikkia tietotaitotahoja kun poni ei syö. Ollaan jo opittu, että sehän on kulinaristi.
Todisti sen taas edellispäivänä, kun oltiin Thequeenin kanssa sulkeisissa. Takaisin tullessa Theukko seisoi tallin eteisessä, oli syönyt tipuille varatut leivät, kanivainaan muistoaterian, eli pussin pohjalta omena/porkkanalastut ja täydennysrehua. Kaurasäkit koskematta. Tiedän, koska olin heittänyt avoimen kaurasäkin päälle ämpärin ja se oli edelleen siinä. Ja muuten rehusäkkiään ei ollut avattu, vaan herkuteltu edellisen pussin jämillä, jota jäljellä noin desi sorbe. Tämän siitä saa kun ei järjestä ponille tarpeeksi aktiviteettia. Ei nimittäin näköjään riitä laiduntaminen "takalaitsella". Hassu juttu nimittäin, kun edellisvuosien heinäpelto tulla metsikössä annettiin laitumeksi, niin sitä ei ollenkaan digata, vaikka siellä pitäis olla kunnon heinä. Joka aamu kaupataan menoa noille kahdelle "ihmisten ilmoilla" oleville laitseille . Olivathan molemmat Kantolassakin laitsella poissa pihapiiristä

Se on varsin mielenkiintoista, kun laiskana ihmisenä vien heidät sinne takametsään kimpassa. Sujuvasti tullaan meidän kaposesta ovesta ja molemmat on jo oppineet, että aamupala ( ja palkkio porkkanat)odottaa laitsella, samoin vihreä. Mutta nyt on sitten tiettyuus juttu, Juppen mielestä, ellei pääse vihreelle, pitää ainakin matkalla piehtaroida. Rouva puolestaan on nykyään sisäsiisti nesteen osalta, joten piihätä on tosi kova heti ulospäästyä.
Saa visioida tilanteen, kun toinen kierien etenee, toinen jumittaen pissii ja kolmas fyysisesti venyyyy, siis varsinaista kiinalaista aamujumppaa kolmannen ääniefekteillä. Meillä n. klo 6 aamuisin. Vällkommen om board .

Tehtin muuten sitten maanantaina Queenin kanssa niitä sunnuntain Kantolan treenejä tossa naapurin kedolla. Hih, mulla on aikas hieno poni
Sitäpaitsi samat jarrut toimi ku tultiin maastosta kotiopäin ja tällä viikolla toi adjutantin jättäminen on ollut ihan tuskaa ja kotio kova kiirus. Ei ole peräkammarinqueenilla aina helppoa, kun pitää huutaa puolet pienemmän kuoropojan perään, kun muuta ei ole .
Mut homma toimi kumminkin Thetenan näkökulmasta, kun huomenna tullaan todennäköisesti erinäisissä taitoluisteluasennoissa 120km /h lasissa kotiin, kun se peräkammaripoju on muuttunut prinssiksi
Käsi on muuten silloin tosi kevyt, kun rystyset valkoisena roikkuu harjassa ja kaikki energia menee kyydissä pysymiseen

...ihan normisti. Tänään kuulkaas havahduin, että tuolla lenkillä mietin ties mitä omia ufojuttuja....On kuulkaas ihan uusi variaatio Fraun maastolenkiltä. Pääsääntöisesti on kuskin pää ravisteltu tyhjäksi jo ennen tota meidän tienhaaraa. Nyt vaan uneksin ja poni köpötteli.

Ottakaa huomioon, että pian saatte lukea erinäköistä tekstiä, kuten kaikenlaista filosofista mietelmää muurahaisten aivotoimminnasta maastolenkin varrelta . Jää tuo akrobatian osuus vähemmälle, kunnes... nuo Thetamman paremmin tuntevat .

Mietin tässä, että kun tulen todenäköisesti juhannuksen jälkeiseksi viikoksi Uuteenkaupunkiin, ni jos ihan huristelis sinne katsomaan näitä kahta sankaria. Tarttisin kyllä jotkut hyvät ajo-ohjeet että löydän itteni sitten sieltä, enkä Venäjältä. Tietysti, jos se vaan ponin omistajalle sopii.

..täällä sitä puskaillaan ja laiskotellaan päivät pääskytysten koko kesä . Eikä muuten ole välitöntä vaaraa Venäjälle eksymisestä, vaikka ajaiskin harhaan . Korkeintaan Helsinkiin. On toi naapurikylä. En tiiä onko parempi silti kuin Venäjä
Laitan kyllä ajo. ohjeet, parhaiten tänne löytää hajun perusteella, seuraa vaan sikaloiden "tuoksua".

...meillä täällä jo toinenkin hienonpieru . Aamulla nimittäin uloslähtiessä Juppe pisti täyden jumituksen päälle, kun sataa. Otettiin askel ulospäin ja taas kaks takaisin karsinaan...Kuvittelin nimittäin herran kestävän tämän päivän ulkoilun ilman loimea, kun siitä mielestäni ei ole niin erityisesti välittänyt. Eipäs sitten sopinutkaan. Hyvin näyttää tallin sisältä osaavan arvioida, millaiset kelit tiedossa... Lätkäisin loimen ovella päälle, siinä herra seisoi vapaana puettavana ihan rauhassa, eikä yhtään kiirus ulos ennenkuin sadetakki oli päällä, vaikka Sara oli jo ulkona. Hauska jästipää, ilmoittaa kyllä selvästi mitä haluaa ja kaikkeen toimintaan on joku syy, kunhan sen keksii...Ymmärrykseni on kyllä huimasti kehittynyt tässä parinvuoden aikana.

Saran loimitin ihan sovinnolla, koska ovat tossa kylätien varressa. Jo viime vuonna Rouva sateella esitti kaikille ohikulkijoille supersurkeaa sateeseen unohdettua ponia. Saatiin siitä infoa kulkijoilta kotikäyntien ja puhelujen muodossa ihan kiitettävästi.
Toinen tapa sillä on, kun kuulee jonkun olevan pihalla, niin juoksee ja hirnuu laitsella, kunnes laitetaan takki päälle tai tuodaan sisälle.Tämä siis ainoastaan, kun katsoo olevansa puutteellisessa hoidossa . Eli sataa, on liian kuuma ja ötököitä, etc.

Totaalinen katasrofi tapahtui maanantai- iltana, kun lähdin autolla illalla puol yhdeksän käymään kylillä. Silloin on sisääntuloaika ja törppö emäntä lähtee pois kotoa! Saraponi veti tienvieressä koko laitumen matkan auton edellä ja olin ihan varma että se tulee toisesta päästä laidunta aidan läpi/yli ja pysäyttää auton...No, ei sentään. Oli takaisin tullessa odottamassa siellä toisessa päässä ja sama toiseen suuntaan. Reippaasti turpanyrpyssä tultiin talliin, kun olin niin törppö taas ollut

...nyt kun "pitäis" olla aikaa, niin mitään ei ehdi. Nyt oltu EMP(= elä miehensä palkalla) runsaan kuukauden. Pääsääntöisesti aika siis menee ihmetellessä, mitä tekis nyt, huomenna tai ens viikolla... Ja tietty noita kahta on kiva pällistellä, vaikka eivät tekisi muuta kun söisivät .

Toisaalta molemmat on ollet aikas "tylsiä", hommat skulaa ihan itsekseen ja kauheesti ei ole enää ohjelmaa meikäläiselle järjestetty, ilmeisesti kahdenvuoden testiajot on loppusuoralla . Toisaalta mietin, että jos sitä nyt itsekin vaan antaa homman toimia, eikä sitä aina pidä säädellä niin julmetusti.

Saraponille siis eilen piiiitkästä aikaa MÖRKÖ murisi metsässä. Tosin se natsasi myös semmoiseen risteykseen, josta valitaan pidempi tai lyhyempi lenkki. Yllätys, yllätys mörö oli siellä pidemmän lenkin suunnalla .
Ja bodyguardruskuainenkin oli tehnyt oharit, jäi jahtaamaan naapurin kissoja heti lähtiessä. Olen siis täällä tosi asiallinen koiranomistaja . Onneksi katit on siihen tottuneet. Sanonkin puolustuksekseni, että kotona niitä viiksinaamoja on kolme, eikä yksikään liikuta "evääkään" koirien takia, ellei huvita.

Tänään ponit pääsikin kimppalenkille, kun lokiksenlikat kävi liikuttamassa. Juppestakin löytyi taas ihan oikea raviponi, kunhan viriteltiin muistoja vähän metsässä rytitselemällä! Kärryihin pitää varmaan hankkia turvavyö, on herran kulkulinjat vähän sen oloiset, kun vauhtiin pääsee...

Saraponin kanssakin voi näköjään heittää reippaan maastolenkin kaikilla askellajeilla ilman satulaa, kun sen hanskaa. Aion muuten kokeilla sitä itsekin, mutta vasta ensiviikon jälkeen. Nim. Eihaluapilataensiviikkoaan. Eli kerron kyll kui käve. Juujuuu tiedetään, olis viisasta jättää harjoitus syyskuun alkuun

Saraponin kanssakin voi näköjään heittää reippaan maastolenkin kaikilla askellajeilla ilman satulaa, kun sen hanskaa. Aion muuten kokeilla sitä itsekin, mutta vasta ensiviikon jälkeen. Nim. Eihaluapilataensiviikkoaan. Eli kerron kyll kui käve. Juujuuu tiedetään, olis viisasta jättää harjoitus syyskuun alkuun

ei se voi mennä ainakaa huonommin ku mulla, vaikken sieltä maankamaraa päätynykkää tutkimaan : D ei sieltä alas tule, että tuskin sen ensiviikko ainakaa siitä syystä pilalle menis :p

...kirjoitin ailkas sepustukset, mutta ylläri,ylläri siellä ne on jossain alienien luettavana...Joo aj juu, uskotaan että Saraponin selässä pysyy ilman satulaa. Kell onni se onnen kätkeköön.... Taktiisina "syinä" kuitenkin odottelen syksyn kurakelejä. Muistattehan ne? Hih,hih.

Oltiin Kantolassa parin päivän reeneiissä. Teki muuten "hyvää". Mummo ei oikeesti muistanutkaan, mitä kouluratsastus oikeesti on. Nyt muistaa. Kintut huutaa hoosiannaa taas kerran.
Poni muisti kans. Onneksi . Ripeästi ohjelman mukaan. Pörhönhörhönrimpunrampun. That it. Osataanhan me.

..uhreja. Olen tässä pari päivää seuraillut laiskoja ja haluttomia poneja. Miettinyt, että jopas on Juppekin vanhentunut ja Sara laiskistunut. Jopa todistajan lausunnolla.

Tänään se sitten selkis.

Olen jotensakin kuvitellut, että paarmat inhoaa tuulta ja tolla tuulisella laitsella ne pärjää, vaikka saavatkin tavallista enemmän huiskutella. Aamusta kun menin ulos ja ihan laitselle asti, nämä kaks veti siellä peräkanaa rundia ympäriinsä. Ihan täynnä paarmoja molemmat. Vein sisälle, tai tarkemmmin minut vietiin sisälle ihan reipasta vauhtia . Järkyttäviä ne paarmat .

Ratsilenkki meni myös pelkäksi paarmojen kanssa kilpajuoksuksi. Ovatko ne nykyään jotain mutaatioita? Ei tuulesta, ei varjosta väliä.
Satamäärin vaan kimppuun . Joskus muinoin vanhoina hyvinä aikoina niillä oli jotain rajaa.Voi niitä aikoja kun paarmatkin pysyi ruodussaan . Olen kyllä tuolta internetin ihmeellisestä maailmasta lukenut, että omistajat on huolissaan paarmahyökkäyksistä.
Täytyy tunnustaa, että vanhana ja viisaana olen pitäyt sitä vaan pullamössösukupolven hysteriana. En muuten enää pidä. oppia ikä kaikki.
Äsken tuossa kokeilin ulosvientiä, eikä päästy kun pihanurmelle kun niitä oli satamäärin niskassa. Eiku takas sisälle kaikessa yhteisymmärryksessä.

Ovat siis olleet meillä ensimmäisen kerran lähes koko päivän sisällä! Paarmojen takia. YÖKS!

...yritin sitten fiksusti jättää ponit yöksi ulos. Ei muuten onnistunut. Ekaks vein Saran. Sain sen laitselle med 1001 paarmaa. Poni päätti siitä suivaantuneena sisältyä. Mummolla tai ilman. Meni sitten 90/10% sisäänmeno. Olen luullut että tämä sekoo jos joutuu olemaan sisällä. . Tämä sekoo jos ei ole sisällä. Tällä kertaa...
Toi parempipuolisko kyselikin, että aionko juosta läpiyön ulos tallista med pony ja takas pony först och mummo sent. Joku tässä huushållissa saattaa kuitenkin olla yön ulkoistettu , ellei juttu muutu...

..sieniponia? Meillä on. Muistattehan, kun AnuT joskus pari vuotta siitten kertoi Saran siirtyneen miun sienestyskaveriksi? Saraponi, vitsi, vitsi. Olisko kukaan arvannut, että sama otus oppii sienestämään?
No, kateelliset lopettaa lukemisen tähän.
Hih, en ole koskaan miettinyt mitä etua on hankkia kopsu ratsastuskoulusta. Mutku se se kuitenkin on semmoinen, että hetken haettuaan sitä ratsijan toivetta, tekee niin.
Meillä nyt ratsittu "sienilenkkejä". Hih. Vain muutaman sienen tähden pysähdytty ja eikös tämä otus ymmärtänyt puskien kiertämisen idean? Sienien on pakko haista...Nyt siis pysähdytään aina kun kuvioissa on keltaista tai haisee siltä. Hih, vaikka en itse näe mitään. Tulee stop. Pitää vaan tarkkailla ympäristöä ja eikös sieltä jotain löydy Mun hieno sieniponi, maailman paras . Sekin vielä .

...toi iankaikkinen helle tossa pari viikkoaalkoi rajoittamaan sienireissuja. Eipäs ponin hermo tahdo pitää, kun paarmat, hyttyset ja kärpäset syö elävältä tuolla puskissa. Onneksi on kelit "siedästyneet", miettii Thetena, joka on ollut varsinainen hellefriikki!
Apua, jos koira alkaa muistuttaa isäntää, alkaako isäntä muistuttaa ponia?
Meillä siis ollut täällä enemmän tai vähemmän laiskoja ja kuumuudesta "nauttivia" neli- että kaksjalkaisia.
Katit teki itsensä hävittämistempun ja olivat hukassa koko lämpimän jakson. Palautuivat kun kelit viileni.
Lappalaiset tekivät 1001 erikokoista viilennyskuoppaa pihalle, sisältäen sekä kukkamaat että pihan. Semmoiseen monttuun kun aamulla astui unenpöpperöisenä talliin mennessä, voin kertoa että herätys oli varsin konkreettinen ja äitimaa tuli tutuksi kerran jos toisenkin. Enkä muuten ole siihen kellonaikaan ennen laukonut näin paljon painokelvotonta tekstiä . Naapureille olen sanonut kukkopoikien oppineen uuden kielen . Ihan vaan uskokoon ken tahtoo...
Juppe päätti siirtyä sisäponiksi, ötökät ja kuumuus vie voiton vihreästä, uskokaa tai älkää. Tosin en uskois itsekään kun katsoo herran vatsanympärystä. Eli sen saa edelleen melkein kantaa ulos tallista, aamulla koivet ei vaan liiku ulos.... .
Thetamma suostuu sentään kävelemään laitumelle itse, muuta siihen se liikkuminen sitten jäikin. Ollaan nähty uudet kuviot jumituksesta, kun oli tarkoitus lähteä lenkille . Pakko jumittaa, kunnes mummo hoksaa listiä oikean ötökän. Joka toinen sekunti. Raipallekin on löytynyt töitä, kun ötököitä riittää.
No, illlalla talliin mennessä on toinen ääni kellossa, eilen löysin itteni nokkospuskasta, kun talliin menoa olikin turvaamassa kolme lappalaista.
Vieraisilla oli kaupunkilaisneito, eikä Rouva sitten sitä "ilmeisesti" muistanut. Mustuainen ja ruskuainen odotteli tallin ovella ja eikös kaupunkilaisneito ilmaantunut pyrstön taa puskista. Kiitti vaan. Singahti poni ohi. Ja mummo kumoon. Tattis. Ja taas puhui kukot oppimaansa kieltä. Nyt vaihteeksi iltasella. Nokkosten kosto on kipeä. Nenästä kuoriutuu nahka. Kuka selittää, miksi kehon näkyviin osiin osuu isoimmat kolhut? Miksei kutise, paisu ja kerrosta kainalo? Kysyy nokkosilla vihdottu nenäkäs tenalady

Tässä siis hellefriikki odottaa syksyä ja vilpoisia kelejä ( lue: sadetta, pimeyttä ja nokkosten kuihtumista) Ei ole tosi.....

...löysin siis salaisen aseen koulukisoihin . Ei tarvii enää reenata niihin entiseen malliin . Kolmea päivää per vuosi .

Tänään siis lähdettiin rennolle sienestysreissulle, tai siis piti. Juu ja mentiinkin. Päästiinlkn tota kylätietä tasaisesti jumitellen metsään saakka. Siellä sitten repes.
Olis kuulkaa T-nimisten hevosten kurit (ei osaa laittaa saksalaista u:ta , eikä muista koko nimeä, 90% kumminkin sai kisoissa) kalvenneet meidän kuusikkokurin rinnalla. Vain musiikki puuttui, ellei puskien rytinää lasketa. Siellä kuulkaas tehtiin passagea, piruettia ja väistöä puoleen jos toiseen kaula virkkuukoukkuna kauhean puhinan kera . Ihan kotio saakka.

Ai mikä salainen ase?
Muutama hirvikärpänen Rouvan häntään, niin jopas alkaa takamoottori toimia ja kaula koukistua. Sieraimet avautua ja jalat nousta. Yhdessä ja erikseen .

Juu ja jälkihuoltossa saa pitää pikku newforestia sylissä . Oikeesti sen varmaan vois tämmöisen lenkin jälkeen opettaa istumaan, jos joku kyykkisi lattian rajassa ja se olisi ainoa keino, jolla joku putsaa hännän hirvikärpäsistä, veikkaisin. Tänään niitä löytyi sieltä ainakin miljoona . Juu ja matkalla tapoin niitä jo urakalla. Oli muuten varsinaista akrobatiaa toi kotiutuminen...Paarmat sentään uskoi raippaa, mut eihän nämä pi******t.
Enpäs vaan muista, oisko se edellisinä vuosina, (siis niinä kahtena, jotka se on täällä asunut) ollut noin ötökkökammoinen kuin tänä vuonna. Toisaalta alkoi tietty omatuntoa kolkuttaa, että ehkei se aiikaisempina syksyinä ollutkaan testaamista ja pöllöilyä, vaan pelkkää ötökkäkammoa . Ja saanut pikkureppana ihan ilman syytä huutoa pilotilta....

...laitoin tänne pitkät lorut eilisisetä kisoista. Tuolla ne nyt jossain bittiavaruudessa leijuu .
Niin, eilen sitten TAAS startattiin kisoissa. Just vuosi takeperin oltiin .
Nyt tavoitteet tuplattiin. Enää ei riittänyt että mummo muistaa radan. Piti myös ottaa siirtymät oikeassa kohtaa, eikä vaan sinnepäin.
Juu, kivasti meni. Miten se ympyrän ratsastus voi olla NIIN vaikeaa...Tällä etenemistahdilla Saraponi täyttäessä kolkyt, homma on kasassa ja mitalli on jo varattuna . Tiedoks vaan.
Kivaa oli taas, vaikka päivä venyikin. Oltiin vielä ihan naisenergialla liikkeellä. Jätettiin herrahenkilöt kotiin kannustuksineen ihan sovinnolla. On se niin ihanaa kun armastus kannustaa mm." Hyvät kisat tulossa. Saat kaikki sijat yhdessä kisassa. Ykkösestä viimeiseen." Kas, lähdin numerolla 1. En ihan sillä numerolla kisoista lähtenyt tosiaan . Tyytyväinen olen kuitenkin. Ne kaks asiaa mahtui ja pysyi päänupissa. Ellei sitä yhtä blackoutia lasketa. Olin nimittäin vähällä heittää pyyhkeen kehään, kun kuvittelin eka laukkaympyrän laukanneeni vaan puoliksi . Kuvittelin sen toisessa ympyrässä. Onneksi laukat on viimeiseksi ja ennenkuin tikapuuaivot oli kelanneet asiaa tarpeeksi, homma oli jo ohi .

Ei muuten meinattu lähteä kisoista ollenkaan. Tämä meidän prolastattava kun päätti ettei enää vaunuun astu. Jopas ehdin miettiä, mitä kyytiä oli poni tullessa saanut, kun ei enää kyytiin astu . No, aikamme pyörittyä hain lainaksi liinan, kun en muuta keksinyt kun lievän väkivallan . No, eihän sitä tietty tarvittu, kun poni päätti sisääntyä, varmaa kyllästyttyään kävelyyn.
Laitettiin ovet kiinni ja tietty piti mennä palkitsemaan ponia porkkanalla. Suurinpiïrtein se räki porkkanat suustaan ja korvista luin että "Pidä akka porkkanas kun et mitään ymmärrä" Piste Juu, samalla alkoi Niagara kohista kopissa. Höh, sisäsiisti ponimus, tietty, olis PITÄNYT muistaa Olis PITÄNYT huomata, ettei nestettä oltu poistettu koko päivänä. Sivistynyt lady. Joku edes. Mummo vaan omista tenoistaan huolehtii...
no, kotona saikin huuhtoa lähes koko kopin kattoa myöten . Odotin muuten, että kopista ulostaudutaan ripeästi. Mitä vielä. Siellä se seisoskeli sen näköisenä, että ole nyt tyytyväinen, kun tänne koppiin tulosta niin veuhkasit.

Miesosasto oli puolestaan kotona ollut kovasti naisen kaipuussa. Jupetus oli siitä koko päivän ilmoitellut ohikulkijoille. Siis hän kaipasi tammansa(muu miesjoukko lähinnä huolissaan reissussa olevan auton kunnosta). Adjutanttia oli sitten lohduteltu miesenergialla (lue omenoilla ja porkkanoilla), kun ei edes laiduntaminen kiinnostanut. Riutui raukka silmissä. Saattoi jopa laihtua kilon . Onneksi kissa intoutui myyrästämään laitumella, niin alkoi vihree maistua, kun oli kaveri . Tai sitten logiikalla aikansa kutakin...

Tänään palauteltiin pitkällä länkkölenkillä, kuten kunnon kisaponien kuuluu. Saatiin vielä koiruuskin mukaan. Se on Thetamman mielestä parasta. Kas kun se ididontti haluaa kulkea aina ekana ja on siis kaikkien eläitensyöjähirviöiden lounaslistan ykkönen .